Uusi vanha ovi

Hirsien vaihdon jälkeen rakennusrestauraatio K. Klemola vaihtaa vielä uuden vanhan oven eteisestä porstuaan.

Vanhan oven irroitus käy nopeasti eikä uudenkaan asennus vallan ikuisuuksia kestä. Kuin sattumalta Metsänkylän Navetasta vaihdettu pariovi on juuri alkuperäisen oviaukon kokoinen. Siinä on vielä vanhat verhotkin paikoillaan ja hieno soittokello. Kahva on Kierrätyskeskuksesta mutta sopii oveen kuin ovi taloon.

Sisämiljöö muuttuu taas kuin taikaiskusta. Enää ei kulunut ja vino 1980-luvun lämpöovi häiritse sisään astuessa. Se saanee uuden elämän appivanhempien kesäpaikan kellarinovena. Sinne se sopiikin varmasti paremmin kuin juuri 100-vuotisjuhlavuottaan viettävän talon eteiseen.

Juurihoitoa

Syksyn edetessä ilmatkin alkavat kylmetä. Perinneasukkaille tulee hätä. On saatava vintti taas eristettyä, hirret vaihdettua.

Rakennusrestauraatio K. Klemola Pälkäneeltä saapuu hirrenvaihtoon. Olemme pohjustaneet työtä hankkimalla mielestämme tarvittavan määrän korvaushirttä Metsänkylän Navetalta. Julkisivuvuorauksen avaamisen jälkeen paljastuu, että määrä ei ole missään määrin riittävä.

Lahoa on neljässä alimmassa hirressä. Kuistin suuntaan lahon osuuden pituus on yli puolitoista metriä, tiellä päin hieman yli metri. Talon kulmaa kannattelee kuusipölkky. Tai oikeastaan pölkky ei enää kannata mitään sillä sen yläpuolella on sentti tyhjää. Talo on notkahtanut hieman alaspäin ja siitä syystä kulman julkisivulaudoitus oli pullistunut. Lahoa on myös kulmaa lähimmässä lattiankannattimessa. Se ei enää riitä seinään asti.

Rakennusrestauraation miehet laulattavat moottorisahoja kolme päivää ja piha sekä eteinen peittyvät sahanpuruun ja lahopölyyn.

Lattiankannatin paikataan ja siihen laitetaan kiinnikkeeksi kaksi kahdenkymmenen millin kierretappia isoimmilla prikoilla mitä kaupasta saa. Hirret kolotaan, asennetaan paikoilleen ja tapitetaan. Sitten hirsien välit rivetään pellavariveellä ja päälle niitataan musta tervapaperi. Sitten onkin aika palauttaa julkisivulaudoitus. Sen alle voidaan kurkistaa taas sadan vuoden päästä.

Maakaapeliin

Huhtikuussa sähköurakoitsija kertoi, että vanha ilmajohto on poistettava ja taloon asennettava maakaapeli. Tämä siksi, että ilmakaapelin kapasiteetti ei kestä jännitetason nostoa joka taasen olisi välttämätön talon sähköjen nykyaikaistamiseksi.

Toukokuussa saamme kaapelinvaihtotarjouksen Vantaan Energialta. Kaapeli on kaivettava tontin rajalle seitsemänkymmenen sentin syvyyteen.

Kesä- ja heinäkuussa suunnittelen kaivamisen aloittamista. Sitä emme kuitenkaan aloita.

Elokuun alussa haen töistä lainaan petkeleen ja rautakangen. Kaivaus saa alkaa, lausahdan ja pistän lapion maahan.

Talon seinustaa on kevyt kaivaa. Multa- ja turvekerroksessa on runsaasti juuria joita emme henno katkoa. Sen alla on on savea. Kovaa savea joka on murrettava jauhoksi ja nostettava kuokalla kaivannon pohjalta. Se käy selän päälle.

Multakerroksessa on juurien lisäksi runsaasti muistoja menneestä asutuksesta. Kaivamme esiin sepän takomia kulmikkaita nauloja, lasinpalasia ja rikkinäisiä kaakeleita.

Viimeinen etappi talon kulmalta tontin rajalle on todellinen Via Dolorosa. Mäki on joskus kaivettu auki ja sitä on täytetty isoilla graniitinlohkareilla. Juurisen multa- ja turvekerroksen jälkeen tulee yllätys: Toinen, entistä juurisempi multa ja turvekerros.

Päivät venyvät mutta kaivanto on kesken. Kaivajalle tulee yskä. Sitten ihottuma. Viimein nousee kuume ja tulee diagnoosi: Keuhkokuume. Loppu kaivannosta jää Vantaan Energian miehille. He ratkaisevat ongelman hienon ammattimaisesti. Johto jää kiemurtelemaan juurien sekaan noin neljänkymmenen sentin syvyyteen mutta sen päälle asetetaan keltainen suojakouru.

Delaminointia

Elokuun alussa muistuu joulukuussa tehty kuntotarkastusraportti mieleen. Se kehottaa poistamaan laminaatit olohuoneesta ja keittiöstä. Alan puuhaan välittömästi, kulkematta laisinkaan lähtöruudun kautta.

Rva on hermostua laiskan antiasentajan repiessä laminaattisuikaleita keittiönpöydän alta ilman, että pöydällä olevia tavaroita nostettaisiin pois. Siihen ei nyt ole aikaa, nyt on delaminoinnin vuoro.

Viipaleet irtoavat hyvin, suurin osa lähtee ehjänä irti. Tiskipöydän sokkeli on läpinäkyvällä teipillä kiinni. Se irtoaa laminaattiakin helpommin. Tiskipöydän alla on leluja ja koiranruokakuppi jossa on vielä ruokaa. Pienet mustat toukat nauttivat itseään isommista papanoista.

Päävesiputki on hionnut. Sen viereen lattialle on norunut ruokalusikallinen vettä. Kuivaan veden ja imuroin sokkelin alusen. Imen imuriin jotain, mikä vain vaivoin putkeen mahtuu. Se kirvoittaa hirvittävän löyhkän imurista. Tuoksu on kuollutta kalaa kaameampi, maatunutta lihaa pilaantuneempi.

Vaihdamme pölypussin ja eristämme imurin. Laminaatiton lattia on oikein kaunis.

Kylpyhuoneen hylly

Kesän kulkiessa saamme viimeinkin aikaiseksi tilata karkaistut lasilevyt kylpyhuoneen hyllyihin.

Mitään ei tapahdu kolmeen viikkoon. Lasifirma unohti, oletamme. Tilaamme uudet levyt. Nyt ne saa parissa päivässä.

Kiinnitykseen hankimme yksinkertaista listaa valtavan kokoisesta megarautakaupasta. Rva sivelee niihin kauniin valkoisen maalin ja loppu onkin melko helppoa.

Tai ei oikeastaan. On hankalaa mitoittaa levyjen asennuskohtaa kolmekymmentäsenttiä leveän lokeron sisälle. Jotenkin sekin kuitenkin onnistuu.

Kerros kerrokselta

Pääsemme vihdoin tositoimiin: Maalin poistoon. Työ edistyy hyvin mutta hitaasti. Kahden lapsen vanhempina pystymme tekemään vain alle viiden minuutin sprinttejä kerrallaan. Sekin saa näkyvää aikaan.

Infrapunalämmitin irroittaa lateksin kumimaisena levynä. Seinässä on pahaksi onneksi muutakin maalia. Värejäkin löytyy useita. On persikanväristä, keltaista, vihreää ja kaikkein alimpana sinistä.

Pahimpia kohtia ovat sellaiset, mistä maali on hilseillyt pois ja mikä on paikkamaalattu jollain valkoisella maalilla. Se istuu kuin tauti, hilseillen vain kevyesti vaikka puu ympärillä jo savuaa.

Jättiläisten pihatie

Ostan rakennusviraston kierrätyskeskuksesta sementtimöhkäleitä rouvan puutarhaa rajaamaan. Yksi möhkäle painaa sataneljäkymmentä kiloa ja maksaa  kolme euroa. Ostan kymmenen kokonaista ja kuusi puolikasta.

Perävaunu kestää juuri ja juuri kolme kerrallaan. Kierrätyksen sedät pakkaavat möhkäleet trukilla siihen. Suurempi ongelma on kotipihassa, naapurinkin selkä reistailee. Ajan auton kotimäen korkeimpaan kohtaan ja kiskon möhköt yksitellen alas vaunusta. Sitten kieritän ne ojaan ja sieltä kohti puutarhaa. Tömps. Tömps. Tömps. Pihaan muodustuu raajarikko Stonehenge, Giant's causeway jonka rakentajaksi paljastuu jättimäinen hölmö.

Illalla luemme netistä, että pohjoisen puoleinen naapuri on laittanut talonsa myyntiin. Summa hirvittää.

Keltaista ja sinistä

Alkukesä talossa on keltainen. Nurmi kukkii voikukkaa ja keltaiset unikot poksahtavat auki kuistin kulmalle. Niiden vieressä esikot ja kevätvuohenjuuret.

Sitten tulevat sateet. Rännimme eivät toimi tai niitä ei edes kunnolla ole. Piha täyttyy vedestä. 

Sateen jälkeen kaikki alkaa ihanasti vihertää. Syreenit puskevat kukkia ja jopa tienvieren saarni saa lehdet aikaan.

Keskikesää lähestyttäessä sinisyys on vallannut pihan. Iirikset ja tyttären valitsevat orvokit ovat sattumalta samaa väriä. Nurmella kasvaa pieniä sinisiä kukkia, raparperin vieressä ruiskukka.

Talon remontointi on jäähyllä. Puutarha on vienyt meidät. Siitä on tullut mania joka syö mania.

Mummola

Saamme vieraita. Ystävällisen oloinen nainen pysäyttää autonsa pihatiellemme ja kertoo tulleensa mummolaansa. 

Hän kertoo isovanhempiensa tulleen tänne satakunta vuotta sitten Haapamäeltä. Talo oli silloin jo valmis ja tontilla oli kaivon ja kellarin lisäksi iso ulkorakennus jossa oli navetta, verstas ja sauna.

Vieras kertoo lapsuuden kesistä talolla ja lähistöllä. Kertoo naapuritaloista ja niiden asukkaista, alueen historiasta. Itse pesäpallonkeksijä Tahko Pihkala on viettänyt aikanaan kesiään aivan lähikulmilla. 

Illalla kaivamme paperit esiin ja luemme mitä kuivat paperit kertovat. Niistä selviää, että tilan nimi on aikanaan ollut Mäkirinne. Nimi kuulostaa mukavalta. Ja jotenkin jo kovin tutulta.

Puhdetöitä ja puutarhahommia

Muuton jälkeen aika kuluu nopeasti, tekemisestä ei ole puutetta. On kevät, aurinko paistaa ja luonto herää.

Puramme laatikoita, perkailemme puutarhaa. Se häkellyttää meidät joka päivä ponnistamalla esiin uuden, ihmeellisen kasvin. Autotallin alta pilkistää karviaispensas ja mustaviinimarjapensas. Kaivamme ne esiin ja siirrämme paremmalle paikalle. Tontin takalaidalle istutamme rivin metrin mittaisia tuijia tulevaisuuden havuaidaksi. Aita on edellisten omistajien aloittama.

Kylpyhuoneen ikkunoiden toveri muuttuu kylpyhuoneen peiliksi ja katonrajaan valmistamme puisesta viinilaatikosta riippuvan yrttitarhan. Kaikki on kovin kotoista, jo nyt.

Ensimmäisen kierroksen loppusuora

Suihkukaappi kootaan. Timpuri rakentaa kakkosnelosesta karmit oveen ja ja nostaa oven paikoilleen. Oveen jää maalilaikkuja sinne tänne, ne on raaputettava myöhemmin.

Perjantaina talolla on tungosta. Appivanhemmat ovat muuttoapuna. Timpuri asentaa karmeja. Putkimies vetää putkia ja kaksi sähkömiestä sähköjä.

Menemme paikalle illalla. Muiden työ on nyt tehty, meidän on jatkettava. Raahaamme edellisiltä omistajilta ostetun allaskaapin kylpyhuoneeseen. Lattiaviemäri jää sen sivuun. Se harmittaa.

Lauantaina ja sunnuntaina kannamme tavaroita. Sitten on aika jäädä yöksi talolle. Ensimmäistä kertaa.

Kylpyhuoneen ikkunat

Ikkunoiden putsauksessa kuluu pari päivää. Loppujen lopuksi ne eivät saa pitää vanhaa lasia aukoissaan sillä kokematon putsaaja rikkoo jokaisen ruudun.

Huijaamme hivenen ja kittaamme lasit Tikkurilan uustuotteella. Silti kittaus valmistuu keskiyöllä, vain kahdeksan tuntia ennen paikalleen asettamista.

Putkimieskin tulee paikalle. Kylpyhuoneen uusiin muoviseiniin asennetaan pintavetoina valkoiset muoviputket. Vesi palautetaan tiistaina, sitä ennen kaikki muu on saatava kohdalleen.

Tilaamme talon tyyliin sopivan oven Kouvolasta. Se tulee torstaina Matkahuollon avulla. Suihkunurkkaus haetaan K-Raudasta.

Torstaina kannamme ovia yläkertaan maalaushuoneeseen. Perjantaina kylpyhuoneen kattopanelit saavat toisen kerroksen maalia, ikkunat ensimmäisen. Seinien tapettien suojaaminen vie rullan verran rakennuskartonkia mutta pintoja on suojattava.

Lauantaina on kaunis ilma. Meillä on ensimmäiset puutarhatalkoot, perheen voimin tosin. Kannan yläkerrasta kylpyhuoneen oven takaisin ulos ja putsaan sen maalit.

Paneliseinäinen kylpyhuone

Purkamisen jälkeen pystytys tapahtuu nopeasti.

Keskiviikkoaamuna haen paneeleita Mäntsälän sahalta. Vien ne talolle ja lähdemme Tampereelle hakemaan lisää täyspuisia keittiönkaappeja. Ne on tarkoitettu tulevaan piharakennukseemme, kodinhoitohuoneeseen. Matkalla soitamme arkkitehdille. Saamme iloisia uutisia tulevasta saunasta: Sen saakin rakentaa vain kahden metrin päähän rajasta. Lisäksi talossa on enemmän rakennusoikeutta kuin tehokkuusluku 0,20 antaa olettaa. Siihen saa rakentaa kaikkiaan 200 neliötä. Meitä tämä tieto ei niinkään kiinnosta sillä emme aio lisäsiipeä rakentaa.

Nostamme kaapit kärryyn ja ajan Äetsään hakemaan kylpyhuoneen pikkuikkunat. Halvallekin tuntuu tulevan hintaa kun peräkärryä ympäri maata hinaa, ajattelen. Ikkunat ovat kuitenkin hienot. Muuta en Rakennusperinnekeskus Treevasta osta.

Palattuamme talolle myöhään illalla on kylpyhuone ulkoa paneloitu. Se näyttää hienolta. Kylpyhuoneen lattia on lisäksi tasoitettu. Rakennuspuhallin on päällä ja eteisessä jopa kuuma. Hyvä. Taitavat eristeetkin toimia.

Viikonloppuna puhdistamme kylpyhuoneen ikkunankarmit maaleista. Kaikki ikkunat hajoavat kokemattoman käsittelyssä. Yksi vain pienesti kulmasta, sen jätämme. Muihin on hankittava uudet lasit. Parempi puolisko maalaa vintissä kylpyhuoneen kattopaneelit. Niistä tulee siistit.

Sunnuntaina haemme vielä Nurmijärveltä kolme ovea tulevaisuuden ullakkohuoneisiin. Ne ovat painavat, täyspuuta ja peilijako juuri sellainen kuin tarvitsee. Ja mikä parasta, ne tuntuvat muihin oviin nähden melko edullisiltakin.

Sahanpurulla täytetty hirsi

Työ talolla etenee kiivaasti. Toisinaan niin kiivaasti, että on pysähdyttävä alas miettimään miten työtä voisi hidastaa. Olisi pidettävä mielessä, että kaikkea ei kannata tehdä heti. Että kaikkea ei tarvitse tehdä koskaan. Että ei korjaisi sellaista, mitä ei ole rikki.

Tähän asti kaikki on tullut tarpeeseen. Kylpyhuoneen lattia oli kelvoton. Eristeet jäässä. Lisää yllätyksiä tulee rakenteita availlessa. Vaatehuone onkin ollut kylmä koska osa sen seinää on laudasta. Kyseessä on ollut paikkauksen muodosta päätellen vanha oviaukko. Niiltä osin, mihin pääsee helposti käsiksi, on laitettu mineraalivillaa ja höyrynsulkumuovia. Rappusten alle jäävän osan sisällä on multaa, hiekkaa ja höyrynsulkuna kankea bitumihuovan viipale. Rakennusrestauroijan mukaan sitä on niin vähän, että siitä ei ole rakennukselle haittaa. 

Vaatehuoneen lattia paljastaa toisen yllätyksen: Levyjen alla ei olekaan vanhaa lankkulattiaa vaan sekalainen kavalkadi erilevyisia lautoja. Ne atomisoituvat irroitettaessa ja päätyvät jätelavalle. Villa on kuivaa ja sen alla on pieniä määriä multaa ja rukiin tähkiä. Putsaamme ruoteet ja asetamme tuulensuojalevyt rossipohjan alalautojen päälle. Ekovilloitan lattian sisäseinästä lähtien. Nyhdän samalla lasivillat seinistä ja viskaan jätesäkkiin. 

Ulkokulmasta paljastuu kolmas yllätys: Hirrenväriseksi etsaantunut lasivilla kätkee sisäänsä rotanmentävän aukon. Paikalla olevan Apen mukaan kyseessä on tyypillinen kosteusvaurio. Käymme asettamassa kohdalle ulkokautta ohuen kovalevyn viipaleen. Ajattelemme tunkevamme aukon sitten pellavaa täyteen. Turha luulo. Viereinen hirsi vuotaa purua tuulensuojalevylle. Lähempi tarkastus osoittaa hirren sisäosan olevan purua täynnä. Imuroin sen tyhjäksi. Ja sitten vasta tulee se kunnon yllätys: Vastaani tulee eräänlainen pääsiäishirsi kaksi viikkoa etuajassa. Porstuan puoleinen, toisiksi alin hirsi on läpilahonnut noin metrin matkalta joskus kauan sitten. Se on paikattu pula-ajan tarvikkein: Rullalle käärityillä lumpuilla. Riepurulla on kuin fossiloitunut hauki jolla on komeat leuat. Sen lisäksi reiässä on runsaasti lasivillaa mutta jonkin verran myös tyhjää tilaa. Soitan rakennusrestauroija Matille. Hän tarkastaa tilanteen seuraavana päivänä ja toteaa, että kohdan pelastaa muutama tarkkaan asetettu pystypuu ja pellava. Hirren vaihto olisi liian radikaali temppu tällaiseen vaivaan.

Jätän alahirren Matille ja palaan helpompiin tehtäviin. Laitan vanhaan oviaukkoon pellavasta tehtyjä eristelevyjä. Ne näyttävät hienoilta ja tuoksuvat hivenen pähkinämäisiltä.

Hirrellä

Käymme koko perheen voimin talolla. On valoisaa ja sisäseinien hirret loistavat kauniina. Kylpyhuone ei ole edennyt, rakennusrestauroija palaa paikalle vasta iltapäivällä.

Matkalla olemme pysähtyneet rautakauppaan suihkukaappeja katsomaan. Tilaan piirretty kaappi on mitoiltaan 70 x 90 senttiä. Olisimme mieluummin ottaneet 90 x 90 senttisen.

Merkkailemme sinne tänne paikkoja katkaisimille, pistokkeille, sulakekaapille. Tuntuu vaikealta valita niiden sijainteja. Lyömme hädissämme maalarinteippimerkkejä sinne tänne. Mittailemme myös kylpyhuonetta. Mietimme, saisiko sinne sittenkin isomman kaapin.

Matkalla takaisin töihin soitamme sähkömiehelle. Toivomme, että hirsiä ei roilottaisi tai porailtaisi. Sähkömies sanoo toimivansa näin.

Iltapäivällä saamme kuulla mahdollisesta mattomiehestä. Nyt on vain odotettava hänen aikataulunsa selviämistä.

Oravanpesä

Haen aamulla vessanpöntön Helsingin kaupungin rakennusviraston kierrätyskeskuksesta. Sitten haen kylpyhuoneen seinä- ja lattiavanerit sekä puuliiman ja primerin. 

Kylpyhuoneen lattia tulee 24 millisestä havuvanerista ja seinät 21 millisestä ympäripontatusta. Lattiavanereihin on leikattava 45 asteen kulma jotta nekin saadaan liimattua kiinni toisiinsa. Rakennusrestauroija Matti asettelee levyjä paikoilleen huippunopeasti.

Sähkömies käy paikalla ja vetää kylpyhuoneen johdot. Kylpyhuoneeseen tulee kattovalo, peilivalo, kaksi pistoketta ja alipaineroottori ilmanvaihtokanavaan.

Vaatehuoneen eristys poistuu iltapäivällä. Illalla tuhoutuu sauna. Lämminvesivaraaja tullaan siirtämään vanhaan yläkerran suihkuun joten sen remontointi on aloitettava aiottua aikaisemmin. Saunan seinustasta löytyy lasivillalla täytettyjä komeroita sekä oravanpesä. On sillä ollut siellä pehmoista, villassa.

Illalla kylpyhuoneen seinät ovat jo pitkällä. Se on kuin vanerinen pesä.

Ladon ovet

Töiden takia ehdin talolle harvemmin. Homma etenee silti: Matti tekee kylpyhuoneen runkoa, perjantaina paikalla poikkeaa putkimies putkia siirtämässä. 

Torstaina me poikkeamme mattokaupassa. Valikoima on pientäkin pienempi koska kaikki käyttävät nykyään kaakeleita. Myymälässä on vain kaksi rullaa märkätilan seinätapettia. Onneksi edes toinen miellyttää meitä. Toisaalta, tilauksesta tavaraa saisi kolmessa - neljässä päivässä. Mattomiehiä vaan ei taida löytää yhtä nopeasti, sanoo mattokauppias. Hänen pojallaan, joka on mattomies, on kolmen viikon jono. Otamme pienet matonviipaleet mukaan ja käymme mallaamassa talolla. Päädymme mustaan lattiamattoon ja valkoisehkoon seinämattoon. 

Perjantaina muistan myös soittaa sähkömiehelle. Sähkömies ehtii paikalle maanantaina. Sitten soitan Vantaan Energiaan. Heillä on hyviä uutisia: Meidän ei ehkä ole pakko siirtää pääsulakekaappia talon ulkoseinään. Tämä säästää satoja euroja.

Lauantaina jatkuu eteisen eristys. Toisaalle, kuten lattiaan, laitetaan kokonaan uutta. Toisaalla, kuten hirsien koloissa, sitä vaihdetaan mineraalivillasta pellavaan. Avaan myös vaatehuoneen ulkoseinän levytystä. Sen takana odottaa yllätys: Jossain vaiheessa talon historiassa on ulko-ovi ollut siellä. Oven kohtaa ei ole paikattu hirsillä vaan jätelaudoilla ja mineraalivillalla.

Toinen yllätys löytyy nykyisen ulko-oven vierestä: Toiseksi alin ja kolmanneksi alin hirsi ovat pahasti lahovikaisia. Ovat olleet kauan, tyhjiä kohtia on paikattu mineraalivillalla. Sikäli ikävää, että mineraalivilla sitoo kosteutta itseensä. Paikkaus on ollut niin hienovarainen, että se ei ole aiemmin tullut esiin. Mineraalivillan päälle valunut lahopöly on värjännyt villan ruskeaksi, tehnyt niistä hirren värisiä. Oven yläpuolelle, vanhaan oviaukkoon on lisäksi asetettu puolikas hirsi, loput on paikattu mineraalivillalla. Mieleeni muistuu vanha vitsi hartioista, jotka ovat kuin ladon ovet. Eivät niin leveät mutta yhtä lahot.

Eristyksen paluu

Maanantai. Normipäivä työmaalla. Rakennusrestauroija Matti siirtää salin ovea, minä leikkaan pieniä viipaleita Leijonalevystä ja tungen niitä tuulensuojalevyjen irvistyksiin.

Puolen päivän aikaan tulee käsky hakea kahdeksan kappaletta 5 x 100 millin ruuveja, kilo neljän tuuman nauloja, ekovillaa noin seitsemääntoista lattianeliöön. Laskemme kuutiotarpeen keskimääräisesti, aivan tarkasti sitä ei pysty määrittämään sillä villatilan paksuus vaihtelee rossipohjan alalaudoiduksen kanssa useita senttejä. Rautakaupassa selviää, että kyseisen kokoisia ruuveja on jäljellä vain kolme. Eikä kaupassa ole varastoa, kaikki ovat hyllyissä. Naulat löytyvät hyvin, mutta Ekovillaakin on myyjän mukaan vain seitsemän säkkiä jäljellä. Varaan ne kaikki. Varastolla selviää, että niitä onkin iso kolli. Ostan kuusitoista säkkiä.

Iltapäivällä sähkömies ja Rakennusrestauraatio Kyläsepän miehet käyvät talolla. Sähkömies ihmettelee hirsiin roilottuja sähköputkia, ja sanoo, että keskus olisi hyvä myös vaihtaa, ei pelkästään siirtää. Hänen mukaansa on myös mahdollista, että Vantaan Energia tulee vaatimaan pääkytkintä talon ulkopuolelle. Tämä tulisi maksamaan jo yli viisisataa euroa.

Kyläsepän miesten mukaan sekä kulmallisen huuvan valmistaminen että ikkunoiden peltilätysköiden valmstaminen on mahdollista. He lupaavat tuottaa paikalle myös putkimiehen kuparikäärmeenpesiä kaivamaan.

Ekovilla levittyy lattialle hiljalleen. Rakennusrestauroija Matti laittaa tyhjään ovenpieleen pellavakaistalerullia. Niistä tulee hieno seinä.

Illalla eteinen on taas lämmin. Eristys on palannut, tämä on edistystä.

Täysipuiset keittiönkaapit

Varaamme Rintamamiestalo.fi:n nettisivuilta vanhat keittiönkaapit. Talossa on nyt lastulevykaapit, Ikean ovet. Sinänsä kauniit, sinänsä toimivat.

Kaapit ovat Espoossa. Paikka on kaunis, vanha kauppapuutarha. Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin on siroteltuja pieniä piharakennuksia.

Omistaja kertoo talonsa vanhimman osan olevan Kansalaissodan ajoilta. Meidän taitaa olla Venäjän - Japanin sodan aikainen.  Eivät aivan perusrintamamiestaloja kumpikaan, siis.

Kaapit ovat hyvässä kunnossa. Hivenen turvoksissa oltuaan 40-vuotta kylmässä rakennuksessa. Eivät siis mitenkään liian kauaa, näin kunnostusta ajatellen ainakaan. Saan omistajalta luvan kuvata kaapit päärakennuksen edessä sekä piharakennuksen, mistä kaapit noudettiin.

Illalla käyn viemässä peräkärryn talolle. Siivoan purkutyömaata, koetan imuroida lasivillapölyä. Se ei onnistu. Koko keittiö peittyy harmaaseen pilveen kun käynnistän koneen. Kaivan esiin myös edellisenä päivänä purkamiamme rimoja missä on pieniä tekstilappuja. Seinäjoen SP. Lapuan SP. Kokkolan Sp. Kajaanin SP (Hoikankangas). Sotilaspiirejä. Kaikki. Tuskin rimat kuitenkaan ovat rakentamisen ajalta, todennäköisemmin jossain "remontissa" lisättyjä. Sata vuotta on pitkä aika. Talollekin.

Löysässä hirressä

Lauantai. Käymme etsimässä pinnoitteita tulevaan kylpyhuoneeseemme. Päädymme Laattapiste Collectionin toimipisteeseen Vantaalle. On meneillään Kylpyhuonepäivät. On hurjia tarjouksia. Ilmaista kahvia. Jonotusnumeroita esittelijöille. 

Esittelijä esittelee meille kaakeleita, laskee niiden tarpeen suunnitelmamme mukaan. Haluamamme kaakelit eivät ole tarjouksessa. Ne ovat poistuneet mallistosta ja siksi sekä edullisia että ajattomia. Saamme näytekappaleet mukaamme, lupaamme palata asiaan.

Iltapäivällä palaan talolle. Lankomies tulee avuksi. Siivoamme rossipohjan alalaudat, leikkaamme Leijona -tuulensuojalevyt niskojen väliin. Viemärin kohdalla on yhä jäätyneitä lehtiä, jäistä savea. Hakkaan niitä vasaralla, raavin irti ruuvimeisselillä. Ulko-oven ja keittiönoven alla on hieman lahoa. Se pölisee pois kopautettaessa.

Vaatehuoneen seinä on lastulevyä ja mineraalivillaa. Se katoaa pikaisesti. Yhtäkkiä eteisessä on pieni ikkuna kohti länttä. Sen yläpuolella nousevat raput vintille. Yksinäinen hirsi seisoo keskellä entistä seinää. Se tuntuu alkuun kannattelevan rappusia harteillaan mutta osoittautuu pian vain kaapin tukipuuksi. Se saa silti jäädä, toistaiseksi. 

Täysrukiinen savi- tiililattia

Totinen työpäivä. Alakerran kylpyhuonetta ei enää ole, eikä paneleitakaan kun ehdin paikalle. Kaivamme esiin hirsiseinän. Se on keltaisen kirjava, täynnä lasivillapaikkauksia. Villaa poistamme päivän mittaan hirvittävän määrän. Löydämme jopa sisäväliseinän joka on kolmesti eristetty. Ulkopuolilla on viiden sentin "normikerros" ja sisäkoteloon tungettuna melkein säkillinen tuota ihmeainetta. Ja tämä siis talon sisällä! Suurin osa villasta on puhtaan keltaista, osa ilmavuotojen mustaamia.

Laminaatti lähtee lattiasta yhdessä huiskauksessa. Sen alla on lehti vuodelta 2007. Jokainen jättää aina jälkensä. Lattialankkujen alta löytyy kevään 1983 uutisia. Ja villaa. Villapaketit on revitty auki, laitettu peitteeksi ennen lattiaa. Yhdessä on vielä keltainen tarra: Sekunda. Toisissa kohdin alimpana, ennen rossipohjan lautoja on vielä tummaa kreppipaperia. Kahdesta kohtaa eristeet ovat jäässä. Toinen on pääviemärin alla. Sen alta löytyy myös pieniä määriä alkuperäisiä eristeitä: Savea ja olkea. On myös tähkiä. Ruista, arvioimme varovaisesti. Ehkä tänne on tehty eräänlainen maailmanlopun holvi. Sata vuotta sitten Rekola on ollut kylmä ja kaukana, etäinen kuin tämän päivän Huippuvuoret. Sanomalehdet rukiin luona ovat vuodelta 1909, ruotsinkielisiä. Yhdessä on tarkka päiväys: 14.1.1909. Se on jäätynyt lautaan kiinni. Ernest Shackletonin retkikunta saavutti magneettisen pohjoisnavan vain kaksi päivää lehden painamisen jälkeen  

Muurin viereinen savi- tiilisekamelska on jo suurimmaksi osaksi kuivunut. Se on ehkä toiminut talon hyväksi, imenyt kosteutta yltään. 

Illalla viemme 12-millistä Leijona tuulensuojalevyä lattiaan kylmää pois pitämään. Arkkitehtitoimisto Matti Klemola & Co lähettää työsuunnitelman uudelle lattialle: 

-Tuulettuva ryömintätila, josta rakennusjäte poistettu

- Täytepohjan kannatinlaudat 25 x 100 mm

-Täytepohja, Tuulileijona 12 mm

-Vanhat lattiavasat + ekovillaeristys.

Niiden päälle on hyvä latoa vanha lattia. Alkuperäinen se ei ole. Sitäkin on, vähän. Vaatehuoneen lattiassa. Vuoden 1983 lautalattia on numeroitu ja odottaa kasaamista porstuassa. Kaikki muu viety Kivikon jätepisteeseen. Poisvietävää kertyi loppujen lopuksi kolme isoa kuormaa. Kuinkahan paljon villaa taloon vielä kätkeytyy? Sitä emme vielä tiedä.

Villa Mineraali

Työpäivä. Rakennusrestauroija Matti tulee avuksemme. Aloitamme aamulla kello 8:00. Eteinen on silloin yhä panelikuosissaan, madallettuna.

Puolen päivän aikaan suihkunseinät on purettu. Kalusteet kannettu pihalle. Vesijohdot tulpattu ja sähköjohdot poistettu. Lattian alla meitä odottaa yllätys. Ylimmäisenä on punainen suihkumatto, sen alla vihreä lastulevy. Matin mukaan se on mätänemissuojattu. Sen alla on ylhäältä foliolla kuorrutettu mineraalivilla. Lattiakaivo on vuotanut. Villa sen ja muurin välissä on litimärkää. Koolaukset lahonneet. Puu on imenyt vettä 27 vuotta. Se on mustaa ja painaa kuin uppotukki. Villan alla on muovi. Se on pitänyt suurimman osan vedestä yllään. Muovin alla näkyy Keski-Uusimaan numero vuodelta 1981. Lehti kuiva, lukemiskelpoinen. Sen mukaan ravintolaketju Rosso aloittaa pitsojen myynnin. Vuoliaisen toisella puolen muovi on pettänyt. Puiden välissä on märkää savea, olkea ja punatiililadelma. Vuoliainen on osittain vaurioitunut.

WC-pöntön alla on toinen vauriokohta. Täällä vesi ei ole koteloitunut vaan osa siitä on valunut kokonaan pois. Mineraalivilla on jäässä. Se on mehujäätä jota ei ole lupaa nuolaista.

Iltapäivällä aurinko alkaa paistaa. Suurin osa seinäpaneleistakin on pois, katto vapaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1981. Hirsissä on koloja sähköjohdoille, mineraalivillaa siellä täällä. Muuriin liimattu uutinen mainostaa Eläintarhan ajoja. Vien villat Kivikon jäteasemalle.

Suunnittelua, suunnittelua

Alkuperäisen suunnitelman mukaan aiomme tehdä pihasaunan. Joskus. Tamperelainen arkkitehtoimisto Matti Klemola & Co on lupautunut laatimaan suunnitelman. He tulevat tutustumaan alueeseen, pihaan ja taloon ja päätyvät laatimaan suunnitelmaa myös itse taloon.

Kylpyhuonetta on purettu edellisenä päivänä. Helmipanelikatto on hyvin näkyvillä, samoin kuin siihen väkivalloin murretut reiät vesi- viemäri- ja sähköläpivienneille. Suunnittelemme korottavamme kylpyhuoneen korkeuden alkuperäiseen korkeuteen, 2,85 metriin. Ylös suunnittelemme luonnonvaloa antavat ikkunat.

Mietimme kylpyhuoneen komeron puoleisen seinän siirtämistä, oviaukon siirtämistä, vaatehuoneen purkamista. Näin eteishalliin saataisiin valoa alkuperäisen ikkunan tulessa esiin.

Ihailemme hetken vanhoja käsinmaalattujen tapettien riekaleita. Niitä paljastui kylpyhuoneen levytysten alta. Mitä kaikkea tämä talo pitääkään sisällään. Se selvinne e meille. Ajallaan.

Helmi paneleissa

Remontti- ja muuttohommat ovat jäissä. Lapset ovat kipeitä. Äiti on väsynyt. Isä on väsynyt. Mutta kylpyhuonemies saapuu viimein paikalle.

Edellisenä päivänä meille on selvinnyt, että alakerran huoneita on madallettu 18,5 senttiä. Tämä selvisi ikkunoiden yläpuolelle jäävän tilan mataluudesta ja katon 1980-lukuisesta panelikuosista. Se tuo mieleen metsäyhtiön johtoryhmän edustussaunan pukeutumishuoneen. Panelin päällä kulkee johtoja, lepää villaa. Ylemmäs ei näe joten alkuperäisen katon kunto on meille yllätys. Aina tiistai-aamuun asti. Silloin kylpyhuoneen ulkoseinästä löytyy pieni luukku. Sen takana avautuu omituinen unimaailma: Lasivillaa kuin kumpupilviä joissa lentokoneen kuparinen jättövana. Kaiken yllä, helmenä simpukassa, alkuperäinen helmipanelikatto ja kauniit koristelistat.

Hallinnan vaihto

Helmikuu alkaa vihdoin loppua. Kauan kaivattu hallinnan siirto lähenee vääjäämättömästi, osuu sitten hetkeksi kohdalle ja katoaa pian historiaan.

Saamme avaimet uuteen taloon tiistaina. Edellinen omistaja hakee vielä viimeisiä tavaroitaan ja jättää tyhjän talon meille perjantaina. Fiilistelemme autioissa huoneissa. Odottelemme jotain tapahtuvaksi. Koska se tapahtuu, sitä emme tiedä. Emmekä oikeastaan edes sitä, mitä tulee tapahtumaan.

Kylpyhuonemies on tulossa käymään maanantaina. Samoin nuohooja. Sitten meille selvinnee kylpyhuoneen käyttöönottoaikataulu sekä tulisijojen kunto. Siihen asti polttelemme jäitä porstuassa.

Lähtötelineissä

Helmikuun puoliväli on käsillä, hallinnan siirto lähestyy. Otamme yhteyttä talon entiseen omistajaan ja pyydämme saada vuoden 1982 remontin yhteydessä laadittuja rakennuspiirustuksia. Entinen omistaja pyytää meidät kylään sillä on katsottava vesimittarin paikka, sovittava käytännön asiat.

Eräänä aamuna haen Speedheaterin lentoasemalta. Myyjä pitää pienen luennon perinnerakentamisesta ennen kuin siirtyy takaisin terminaalin uumeniin Kööpenhaminen aamuvuoron valmisteluja varten.

Viikonlopun nukuttuamme käymme Helsingin kierrätyskeskuksessa ostamassa ovet kaappiin jonka joskus rakennamme. Kaikki vaikuttaa hyvältä, olemme lähtötelineissä piikkarit tiukasti radassa kiinni. 

Speedheater ja kellarinovet

Talon hallinnan siirto lähenee. On kestettävä enää kuusi pitkää viikkoa. Materiaalien hankinta jatkuu. Tuktin innokkaasti erilaisia Annetaan ja Lahjoitetaan -palstoja netissä.

Eräänä päivänä löydän ilmoituksen ilmaiseksi annettavasta 1950-lukuisesta täyspuisesta keittiökaapistosta. Lähetän viestin, mutta kaapisto on jo annettu. Toisena päivänä törmään ilmoitukseen, jossa annetaan 60 metriä art deco -lattialistaa. Soitan. Listakin on jo annettu. Kolmantena päivänä huomaan, että Helsingissä annetaan 70 kappaletta sata vuotta vanhoja kellarikaapin ovia. Soitan heti ja varaan kymmenen. Heti tämän jälkeen saan soiton, että saamme käytetyn Speedheater- maalinpoistolaitteen kahdella sadalla eurolla. Se tulee tarpeeseen vanhan julkisivumaalin poistajaisissa.

Illalla mietin, mihin ovia voisi käyttää. Keksin useita tarkoituksia.

Seuraavana päivänä kellarinovimies soittaa ja kertoo, että taloyhtiön hallitus onkin tehnyt päätöksen jonka mukaan vain osa ovista annetaan pois. Olin kuitenkin ensimmäinen soittaja joten ainakin muutaman tulemme saamaan. Kun vain keksisi mitä niillä vielä tekisi?

Blogin peruskiven muurausta

Uusi vuosi, uusi talo, uusi blogi. Kirjoittaja sentään on vanha. Että ei niin hyvää että ei jotain pahaakin.

Tämä blogi tulee käsittelemään Vantaalla sijaitsevan uuden asuntomme hidasta kodiksi muuntumista. Sen sisustusta. Remontointia. Pihan laittoa. Kertomuksia karmeista tee-se-itse -hommista alapohjassa ja leppeän kesäillan cooleista talkoista.

Olen nimennyt blogin Niinikulmaksi. Talon nimi se ei ole. Sillä ei vielä ole nimeä, meidän antamaamme ainakaan, mutta eiköhän sellainenkin aikaan saada. Esi-isäni aikanaan suomensivat oman sukunimensä asumansa talon mukaan.

Uusi talomme on vuonna 1905 rakennettu hirsitalo. Asuinpinta-alaa siinä on virallisten pöytäkirjojen mukaan 84. Koska talo on mitattu ulkomitoista sen todelliset neliöt ovat hivenen pienemmät kuin nuo mutta taasen yläkertaa ei alkujaan ole asuinkäyttöön lainkaan mitattu. 

Suurimmat työt ensimmäisenä asuinvuotenamme tulevat olemaan ulkoseinien lateksin poisto sekä vintillä sijainneen saunan siisti purkaminen. Mutta niihin pääsemme käsiksi vasta maaliskuun alussa. Alakerran kylpyhuonekin pitää saneerata täyttämään nykyaikaiset märkätilastandardit.

Blogin aloittamisen lisäksi olen tänään tehnyt muutamia muitakin projektin aloittamiseen liittyviä tekoja. Ostin punaisen A4-kansion johon voi mapittaa kaikki taloprojektiin liittyvät paperit sekä kuitit. Kansion lisäksi ostin Helsingin kaupungin rakennusviraston kierrätyskeskuksesta kuudet haalarit tuleville talkoolaisille. Kaupunkien rakennusvirastojen poistohaalarit ovat kelpo hankintoja. Ne ovat erittäin halpoja. Ja käyttämättömiä.