Kuorintaa

Lumien viimein kadottua alkaa maalien sulatus, vanhan pinnan kadotus. Vauhtiin on päästävä sillä maalit olisi vanhan kansan mukaan saatava uudestaan seinään ennen heinäkuun puoltaväliä.

Koska vanhaa maalia on useampia kerroksia ja useampia eri laatuja on myös kuorinta suoritettava monin eri välinein. Osa lateksista poistuu hienosti Speedheater-infrapunakuumentimella. Se höyryttää maalin irti puupinnasta, nostaa pihkan esiin.

Infrapunatun maalin pois kaapiminen käy kätevästi maalikaapimella. Toisaalla lateksin alla on vanhaa öljymaalia. Se sulaa mössöksi, tukkii nopeasti kaapimet mutta irtoaa kuitenkin suhteellisen kivuttomasti. Pahimpia kohtia ovat sellaiset, missä irti lähtenyttä lateksia on korjailtu öljyalkydimaalilla. Se on imeytynyt puun pintaan, alkaa vain savuta infrapunattaessa. Sellaiset kohdat on kuumennettava kuumailmapuhaltimella. Niillä sen irroittaminen käy kätevästi, puhaltimet vain eivät tahdo kestää. Yksi saksalaisen halparakennusvälineketjun kiinalainen omavalmiste tuntuu kestävän tehokäytössä noin 40 työtuntia. Joudumme vaihtamaan niitä takuukoneisiin. Kolme kertaa. Ensimmäisen seinän kohdalla.

Suurten linjojen valmistumisen jälkeen alkaa hermoja koetteleva, millintarkka pikkurapsuttelu kuumailmapuhaltimen ja lastan avulla. Paikallisesta rautakaupasta löytyy myös juuresraastimenkaltainen työkalu, viidenkymmenen sentin pilkkahintaan. Ostan kaikki. Raastin poistaa maalia hienosti mutta on kovin herkkä kuumalle ilmalle. Ensimmäinen sulaa keltaiseksi muovihötöksi mutta toisen kohdalla osaan jo varoa.

Maalista puhtaat seinät ovat oudot katsoa. Nyt olisi vain osattava odottaa oikeaa keliä, kyettävä valitsemaan oikea maali. Pellavaöljymaalin asemesta meille suositellaan petrooliöljymaalia.

Kevään tuntu

Yht'äkkiä alkaa tuntua, kuin talven pahin selkä olisi katkaistu.

Käyn poistamassa jäitä ja lumia katolta lainavaljaiden turvaverkossa. Olen enemmän Katto Kassinen kuin aikoihin ja nyt osaan jopa lentää. Naapurin lapset käyvät ihmettelemässä.

Ikkunoiden alla muodostuu valtavat jäävuoret joiden kanssa talomme on törmäyskurssilla. Niille on tehtävä jotakin ennenkuin ne sulavat ja kaikki vesi valuu talon alle.

Sitä odotellessa sopii hyvin poistaa olohuoneen laminaatit. Se tehdäänkin. Nyt talo on laminaattivapaa kahta hyllyn alla nököttävää soiroa lukuunottamatta. Samalla tuntuu ajankohtaiselta repäistä pois olohuoneen sivuseinän lastulevy. Alta paljastuu vanhaa tuttua lasivillaa, pieniä riekaleita mielenkiintoisen sävyisiä tapetteja ja moottorisahoin kuriin ojennettua hirttä. Pahimmat vaaleat kohdat saavat pintaansa murukahvipatinan, muutoin seinä saa olla kuin on. Toistaiseksi.

Tanssilavameininkiä

Ilmojen kylmetessä eristys edistyy. Eteinen saa vihdoin ekovillat koko lattiaruodeosuudelle ja ikiaikainen seinäaukko paikataan tuulensuojalevyillä, kymmensenttisellä pellavalla. Keravalta kesällä puretut lattialaudat ovat parahultaisesti juuri oikean mittaisia. Ne ovat samaa leveyttä kuin muu lattia, samaa paksuuttakin. Melkein. Ne asettuvat mukavan tiiviisti paikoilleen ja vain yhteen kohtaan lattiaa nousee kyhmy. Se ei ole kummankaan asentajan matkapuhelin, autonavain eikä rahapussi joten lattiaa ei enää avata. Sata vuotta vanhan talon lattia ei saa olla liian suora. Näitä taloja ei millään vatulla aikoinaan passailtu.

Eteisestä tulee valtaisa halli kun seiniin nousee huokoiset puukuitulevyt. Aivosähköissä tapahtuneen oikosulun takia ne ovat ulkoseiniin tarkoitettua jäykempää Tuulileijonaa mutta valmistajan mukaan niiden kosteusläpäisevyys on aivan huokolevyn tasoa joten niitä ei tarvitse vaihtaa.

Lämpötila ei juuri silti nouse. Siitä pitää huolen eteishalliin sadan vuoden tauon jälkeen kurkistava vanha komeronikkuna. Sen sisäruutu kun putosi karmeineen toisen asentajan päähän. Lasinvaihto kestää kuukauden, sen aikaa viiden sentin pellava koristaa näköreikää. Lasiliikkeen myyjä muistaa soittajan toukokuulta kun kysytään karmien kittausta. Kukaan muu ei sitä kuulemma enää kysy.

Joulukuun puolessa välissä Vaari tulee hiomaan lattiat. Lattianhiontakone vuokrataan Helsingin kaupungin rakennusvirastolta. Vuokraamon työntekijä kehottaa palkkaamaan ammattilaisen. Meidän ei tarvitse sillä ammattilainen on jo paikalla, palkatta. Uuden vanhan ja vanhan vanhan erona on kahden kuukauden asettumisen jälkeen noin kolmen millin kynnys. Se hioutuu nopeasti pois. Keravan lattia on aikanaan maalattu jollakin vernissapohjaisella maalilla. Sen haistaa, pöly tukkii hiontalaikat.

Hionnan jälkeen eteinen on tanssilava jonka reunoilla on kahdeksankulmaiset kannatinpylväät. Lapset juoksevat villasukissaan tanssimaan. Siellä täällä on vielä hiontapölyä kuin lavalle levitettyä perunajauhoa.

Uusi vanha ovi

Hirsien vaihdon jälkeen rakennusrestauraatio K. Klemola vaihtaa vielä uuden vanhan oven eteisestä porstuaan.

Vanhan oven irroitus käy nopeasti eikä uudenkaan asennus vallan ikuisuuksia kestä. Kuin sattumalta Metsänkylän Navetasta vaihdettu pariovi on juuri alkuperäisen oviaukon kokoinen. Siinä on vielä vanhat verhotkin paikoillaan ja hieno soittokello. Kahva on Kierrätyskeskuksesta mutta sopii oveen kuin ovi taloon.

Sisämiljöö muuttuu taas kuin taikaiskusta. Enää ei kulunut ja vino 1980-luvun lämpöovi häiritse sisään astuessa. Se saanee uuden elämän appivanhempien kesäpaikan kellarinovena. Sinne se sopiikin varmasti paremmin kuin juuri 100-vuotisjuhlavuottaan viettävän talon eteiseen.

Juurihoitoa

Syksyn edetessä ilmatkin alkavat kylmetä. Perinneasukkaille tulee hätä. On saatava vintti taas eristettyä, hirret vaihdettua.

Rakennusrestauraatio K. Klemola Pälkäneeltä saapuu hirrenvaihtoon. Olemme pohjustaneet työtä hankkimalla mielestämme tarvittavan määrän korvaushirttä Metsänkylän Navetalta. Julkisivuvuorauksen avaamisen jälkeen paljastuu, että määrä ei ole missään määrin riittävä.

Lahoa on neljässä alimmassa hirressä. Kuistin suuntaan lahon osuuden pituus on yli puolitoista metriä, tiellä päin hieman yli metri. Talon kulmaa kannattelee kuusipölkky. Tai oikeastaan pölkky ei enää kannata mitään sillä sen yläpuolella on sentti tyhjää. Talo on notkahtanut hieman alaspäin ja siitä syystä kulman julkisivulaudoitus oli pullistunut. Lahoa on myös kulmaa lähimmässä lattiankannattimessa. Se ei enää riitä seinään asti.

Rakennusrestauraation miehet laulattavat moottorisahoja kolme päivää ja piha sekä eteinen peittyvät sahanpuruun ja lahopölyyn.

Lattiankannatin paikataan ja siihen laitetaan kiinnikkeeksi kaksi kahdenkymmenen millin kierretappia isoimmilla prikoilla mitä kaupasta saa. Hirret kolotaan, asennetaan paikoilleen ja tapitetaan. Sitten hirsien välit rivetään pellavariveellä ja päälle niitataan musta tervapaperi. Sitten onkin aika palauttaa julkisivulaudoitus. Sen alle voidaan kurkistaa taas sadan vuoden päästä.

Maakaapeliin

Huhtikuussa sähköurakoitsija kertoi, että vanha ilmajohto on poistettava ja taloon asennettava maakaapeli. Tämä siksi, että ilmakaapelin kapasiteetti ei kestä jännitetason nostoa joka taasen olisi välttämätön talon sähköjen nykyaikaistamiseksi.

Toukokuussa saamme kaapelinvaihtotarjouksen Vantaan Energialta. Kaapeli on kaivettava tontin rajalle seitsemänkymmenen sentin syvyyteen.

Kesä- ja heinäkuussa suunnittelen kaivamisen aloittamista. Sitä emme kuitenkaan aloita.

Elokuun alussa haen töistä lainaan petkeleen ja rautakangen. Kaivaus saa alkaa, lausahdan ja pistän lapion maahan.

Talon seinustaa on kevyt kaivaa. Multa- ja turvekerroksessa on runsaasti juuria joita emme henno katkoa. Sen alla on on savea. Kovaa savea joka on murrettava jauhoksi ja nostettava kuokalla kaivannon pohjalta. Se käy selän päälle.

Multakerroksessa on juurien lisäksi runsaasti muistoja menneestä asutuksesta. Kaivamme esiin sepän takomia kulmikkaita nauloja, lasinpalasia ja rikkinäisiä kaakeleita.

Viimeinen etappi talon kulmalta tontin rajalle on todellinen Via Dolorosa. Mäki on joskus kaivettu auki ja sitä on täytetty isoilla graniitinlohkareilla. Juurisen multa- ja turvekerroksen jälkeen tulee yllätys: Toinen, entistä juurisempi multa ja turvekerros.

Päivät venyvät mutta kaivanto on kesken. Kaivajalle tulee yskä. Sitten ihottuma. Viimein nousee kuume ja tulee diagnoosi: Keuhkokuume. Loppu kaivannosta jää Vantaan Energian miehille. He ratkaisevat ongelman hienon ammattimaisesti. Johto jää kiemurtelemaan juurien sekaan noin neljänkymmenen sentin syvyyteen mutta sen päälle asetetaan keltainen suojakouru.

Delaminointia

Elokuun alussa muistuu joulukuussa tehty kuntotarkastusraportti mieleen. Se kehottaa poistamaan laminaatit olohuoneesta ja keittiöstä. Alan puuhaan välittömästi, kulkematta laisinkaan lähtöruudun kautta.

Rva on hermostua laiskan antiasentajan repiessä laminaattisuikaleita keittiönpöydän alta ilman, että pöydällä olevia tavaroita nostettaisiin pois. Siihen ei nyt ole aikaa, nyt on delaminoinnin vuoro.

Viipaleet irtoavat hyvin, suurin osa lähtee ehjänä irti. Tiskipöydän sokkeli on läpinäkyvällä teipillä kiinni. Se irtoaa laminaattiakin helpommin. Tiskipöydän alla on leluja ja koiranruokakuppi jossa on vielä ruokaa. Pienet mustat toukat nauttivat itseään isommista papanoista.

Päävesiputki on hionnut. Sen viereen lattialle on norunut ruokalusikallinen vettä. Kuivaan veden ja imuroin sokkelin alusen. Imen imuriin jotain, mikä vain vaivoin putkeen mahtuu. Se kirvoittaa hirvittävän löyhkän imurista. Tuoksu on kuollutta kalaa kaameampi, maatunutta lihaa pilaantuneempi.

Vaihdamme pölypussin ja eristämme imurin. Laminaatiton lattia on oikein kaunis.