Lumien viimein kadottua alkaa maalien sulatus, vanhan pinnan kadotus. Vauhtiin on päästävä sillä maalit olisi vanhan kansan mukaan saatava uudestaan seinään ennen heinäkuun puoltaväliä.
Koska vanhaa maalia on useampia kerroksia ja useampia eri laatuja on myös kuorinta suoritettava monin eri välinein. Osa lateksista poistuu hienosti Speedheater-infrapunakuumentimella. Se höyryttää maalin irti puupinnasta, nostaa pihkan esiin.
Infrapunatun maalin pois kaapiminen käy kätevästi maalikaapimella. Toisaalla lateksin alla on vanhaa öljymaalia. Se sulaa mössöksi, tukkii nopeasti kaapimet mutta irtoaa kuitenkin suhteellisen kivuttomasti. Pahimpia kohtia ovat sellaiset, missä irti lähtenyttä lateksia on korjailtu öljyalkydimaalilla. Se on imeytynyt puun pintaan, alkaa vain savuta infrapunattaessa. Sellaiset kohdat on kuumennettava kuumailmapuhaltimella. Niillä sen irroittaminen käy kätevästi, puhaltimet vain eivät tahdo kestää. Yksi saksalaisen halparakennusvälineketjun kiinalainen omavalmiste tuntuu kestävän tehokäytössä noin 40 työtuntia. Joudumme vaihtamaan niitä takuukoneisiin. Kolme kertaa. Ensimmäisen seinän kohdalla.
Suurten linjojen valmistumisen jälkeen alkaa hermoja koetteleva, millintarkka pikkurapsuttelu kuumailmapuhaltimen ja lastan avulla. Paikallisesta rautakaupasta löytyy myös juuresraastimenkaltainen työkalu, viidenkymmenen sentin pilkkahintaan. Ostan kaikki. Raastin poistaa maalia hienosti mutta on kovin herkkä kuumalle ilmalle. Ensimmäinen sulaa keltaiseksi muovihötöksi mutta toisen kohdalla osaan jo varoa.
Maalista puhtaat seinät ovat oudot katsoa. Nyt olisi vain osattava odottaa oikeaa keliä, kyettävä valitsemaan oikea maali. Pellavaöljymaalin asemesta meille suositellaan petrooliöljymaalia.
