Kylpyhuoneen hylly

Kesän kulkiessa saamme viimeinkin aikaiseksi tilata karkaistut lasilevyt kylpyhuoneen hyllyihin.

Mitään ei tapahdu kolmeen viikkoon. Lasifirma unohti, oletamme. Tilaamme uudet levyt. Nyt ne saa parissa päivässä.

Kiinnitykseen hankimme yksinkertaista listaa valtavan kokoisesta megarautakaupasta. Rva sivelee niihin kauniin valkoisen maalin ja loppu onkin melko helppoa.

Tai ei oikeastaan. On hankalaa mitoittaa levyjen asennuskohtaa kolmekymmentäsenttiä leveän lokeron sisälle. Jotenkin sekin kuitenkin onnistuu.

Kerros kerrokselta

Pääsemme vihdoin tositoimiin: Maalin poistoon. Työ edistyy hyvin mutta hitaasti. Kahden lapsen vanhempina pystymme tekemään vain alle viiden minuutin sprinttejä kerrallaan. Sekin saa näkyvää aikaan.

Infrapunalämmitin irroittaa lateksin kumimaisena levynä. Seinässä on pahaksi onneksi muutakin maalia. Värejäkin löytyy useita. On persikanväristä, keltaista, vihreää ja kaikkein alimpana sinistä.

Pahimpia kohtia ovat sellaiset, mistä maali on hilseillyt pois ja mikä on paikkamaalattu jollain valkoisella maalilla. Se istuu kuin tauti, hilseillen vain kevyesti vaikka puu ympärillä jo savuaa.

Jättiläisten pihatie

Ostan rakennusviraston kierrätyskeskuksesta sementtimöhkäleitä rouvan puutarhaa rajaamaan. Yksi möhkäle painaa sataneljäkymmentä kiloa ja maksaa  kolme euroa. Ostan kymmenen kokonaista ja kuusi puolikasta.

Perävaunu kestää juuri ja juuri kolme kerrallaan. Kierrätyksen sedät pakkaavat möhkäleet trukilla siihen. Suurempi ongelma on kotipihassa, naapurinkin selkä reistailee. Ajan auton kotimäen korkeimpaan kohtaan ja kiskon möhköt yksitellen alas vaunusta. Sitten kieritän ne ojaan ja sieltä kohti puutarhaa. Tömps. Tömps. Tömps. Pihaan muodustuu raajarikko Stonehenge, Giant's causeway jonka rakentajaksi paljastuu jättimäinen hölmö.

Illalla luemme netistä, että pohjoisen puoleinen naapuri on laittanut talonsa myyntiin. Summa hirvittää.

Keltaista ja sinistä

Alkukesä talossa on keltainen. Nurmi kukkii voikukkaa ja keltaiset unikot poksahtavat auki kuistin kulmalle. Niiden vieressä esikot ja kevätvuohenjuuret.

Sitten tulevat sateet. Rännimme eivät toimi tai niitä ei edes kunnolla ole. Piha täyttyy vedestä. 

Sateen jälkeen kaikki alkaa ihanasti vihertää. Syreenit puskevat kukkia ja jopa tienvieren saarni saa lehdet aikaan.

Keskikesää lähestyttäessä sinisyys on vallannut pihan. Iirikset ja tyttären valitsevat orvokit ovat sattumalta samaa väriä. Nurmella kasvaa pieniä sinisiä kukkia, raparperin vieressä ruiskukka.

Talon remontointi on jäähyllä. Puutarha on vienyt meidät. Siitä on tullut mania joka syö mania.