maanantai 28. syyskuuta 2009

Juurihoitoa

Syksyn edetessä ilmatkin alkavat kylmetä. Perinneasukkaille tulee hätä. On saatava vintti taas eristettyä, hirret vaihdettua.


Rakennusrestauraatio K. Klemola Pälkäneeltä saapuu hirrenvaihtoon. Olemme pohjustaneet työtä hankkimalla mielestämme tarvittavan määrän korvaushirttä Metsänkylän Navetalta. Julkisivuvuorauksen avaamisen jälkeen paljastuu, että määrä ei ole missään määrin riittävä.

Lahoa on neljässä alimmassa hirressä. Kuistin suuntaan lahon osuuden pituus on yli puolitoista metriä, tiellä päin hieman yli metri. Talon kulmaa kannattelee kuusipölkky. Tai oikeastaan pölkky ei enää kannata mitään sillä sen yläpuolella on sentti tyhjää. Talo on notkahtanut hieman alaspäin ja siitä syystä kulman julkisivulaudoitus oli pullistunut. Lahoa on myös kulmaa lähimmässä lattiankannattimessa. Se ei enää riitä seinään asti.

Rakennusrestauraation miehet laulattavat moottorisahoja kolme päivää ja piha sekä eteinen peittyvät sahanpuruun ja lahopölyyn.

Lattiankannatin paikataan ja siihen laitetaan kiinnikkeeksi kaksi kahdenkymmenen millin kierretappia isoimmilla prikoilla mitä kaupasta saa. Hirret kolotaan, asennetaan paikoilleen ja tapitetaan. Sitten hirsien välit rivetään pellavariveellä ja päälle niitataan musta tervapaperi. Sitten onkin aika palauttaa julkisivulaudoitus. Sen alle voidaan kurkistaa taas sadan vuoden päästä.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Maakaapeliin


Huhtikuussa sähköurakoitsija kertoi, että vanha ilmajohto on poistettava ja taloon asennettava maakaapeli. Tämä siksi, että ilmakaapelin kapasiteetti ei kestä jännitetason nostoa joka taasen olisi välttämätön talon sähköjen nykyaikaistamiseksi.

Toukokuussa saamme kaapelinvaihtotarjouksen Vantaan Energialta. Kaapeli on kaivettava tontin rajalle seitsemänkymmenen sentin syvyyteen.

Kesä- ja heinäkuussa suunnittelen kaivamisen aloittamista. Sitä emme kuitenkaan aloita.

Elokuun alussa haen töistä lainaan petkeleen ja rautakangen. Kaivaus saa alkaa, lausahdan ja pistän lapion maahan.

Talon seinustaa on kevyt kaivaa. Multa- ja turvekerroksessa on runsaasti juuria joita emme henno katkoa. Sen alla on on savea. Kovaa savea joka on murrettava jauhoksi ja nostettava kuokalla kaivannon pohjalta. Se käy selän päälle.

Multakerroksessa on juurien lisäksi runsaasti muistoja menneestä asutuksesta. Kaivamme esiin sepän takomia kulmikkaita nauloja, lasinpalasia ja rikkinäisiä kaakeleita.

Viimeinen etappi talon kulmalta tontin rajalle on todellinen Via Dolorosa. Mäki on joskus kaivettu auki ja sitä on täytetty isoilla graniitinlohkareilla. Juurisen multa- ja turvekerroksen jälkeen tulee yllätys: Toinen, entistä juurisempi multa ja turvekerros.

Päivät venyvät mutta kaivanto on kesken. Kaivajalle tulee yskä. Sitten ihottuma. Viimein nousee kuume ja tulee diagnoosi: Keuhkokuume. Loppu kaivannosta jää Vantaan Energian miehille. He ratkaisevat ongelman hienon ammattimaisesti. Johto jää kiemurtelemaan juurien sekaan noin neljänkymmenen sentin syvyyteen mutta sen päälle asetetaan keltainen suojakouru.