Huhtikuussa sähköurakoitsija kertoi, että vanha ilmajohto on poistettava ja taloon asennettava maakaapeli. Tämä siksi, että ilmakaapelin kapasiteetti ei kestä jännitetason nostoa joka taasen olisi välttämätön talon sähköjen nykyaikaistamiseksi.
Toukokuussa saamme kaapelinvaihtotarjouksen Vantaan Energialta. Kaapeli on kaivettava tontin rajalle seitsemänkymmenen sentin syvyyteen.
Kesä- ja heinäkuussa suunnittelen kaivamisen aloittamista. Sitä emme kuitenkaan aloita.
Elokuun alussa haen töistä lainaan petkeleen ja rautakangen. Kaivaus saa alkaa, lausahdan ja pistän lapion maahan.
Talon seinustaa on kevyt kaivaa. Multa- ja turvekerroksessa on runsaasti juuria joita emme henno katkoa. Sen alla on on savea. Kovaa savea joka on murrettava jauhoksi ja nostettava kuokalla kaivannon pohjalta. Se käy selän päälle.
Multakerroksessa on juurien lisäksi runsaasti muistoja menneestä asutuksesta. Kaivamme esiin sepän takomia kulmikkaita nauloja, lasinpalasia ja rikkinäisiä kaakeleita.
Viimeinen etappi talon kulmalta tontin rajalle on todellinen Via Dolorosa. Mäki on joskus kaivettu auki ja sitä on täytetty isoilla graniitinlohkareilla. Juurisen multa- ja turvekerroksen jälkeen tulee yllätys: Toinen, entistä juurisempi multa ja turvekerros.
Päivät venyvät mutta kaivanto on kesken. Kaivajalle tulee yskä. Sitten ihottuma. Viimein nousee kuume ja tulee diagnoosi: Keuhkokuume. Loppu kaivannosta jää Vantaan Energian miehille. He ratkaisevat ongelman hienon ammattimaisesti. Johto jää kiemurtelemaan juurien sekaan noin neljänkymmenen sentin syvyyteen mutta sen päälle asetetaan keltainen suojakouru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti