Syksyn edetessä ilmatkin alkavat kylmetä. Perinneasukkaille tulee hätä. On saatava vintti taas eristettyä, hirret vaihdettua.
Lahoa on neljässä alimmassa hirressä. Kuistin suuntaan lahon osuuden pituus on yli puolitoista metriä, tiellä päin hieman yli metri. Talon kulmaa kannattelee kuusipölkky. Tai oikeastaan pölkky ei enää kannata mitään sillä sen yläpuolella on sentti tyhjää. Talo on notkahtanut hieman alaspäin ja siitä syystä kulman julkisivulaudoitus oli pullistunut. Lahoa on myös kulmaa lähimmässä lattiankannattimessa. Se ei enää riitä seinään asti.
Rakennusrestauraation miehet laulattavat moottorisahoja kolme päivää ja piha sekä eteinen peittyvät sahanpuruun ja lahopölyyn.
Lattiankannatin paikataan ja siihen laitetaan kiinnikkeeksi kaksi kahdenkymmenen millin kierretappia isoimmilla prikoilla mitä kaupasta saa. Hirret kolotaan, asennetaan paikoilleen ja tapitetaan. Sitten hirsien välit rivetään pellavariveellä ja päälle niitataan musta tervapaperi. Sitten onkin aika palauttaa julkisivulaudoitus. Sen alle voidaan kurkistaa taas sadan vuoden päästä.