Kalla

Maalin valinnan jälkeen on selvitettävä maalin koostumus jotta sävytys voidaan tehdä valitsemaamme maaliin. Tehtävä ei ole helppo, eikä alkuperäisen maalin valmistanut Sadolin suostu antamaan tarkkoja määritteitä jo kuopatun omenankukkansa sisällöstä. Saan kuitenkin joitain tietoja, murusia, joista maalin väri koostuu. Niine hyvineni soitan Tikkurilaan mutta hekään eivät osaa auttaa.

Koetan myös saada maalisävyä x158. Päätämme nopeuden vuoksi ottaa senkin petrooliöljymaalina mutta pitkällisten analyysien jälkeen selviää, että haluamanamme petrooliöljymaalina sitä ei saa. On käännyttävä siis Uulatuotteen puoleen ja tilattava sävy pellavaöljymaalina. Se onnistuukin helposti sillä Uulasta on samaa maalia aiemminkin tilattu, koodi on jo murrettu.

Päämaalin murtaminen jatkuu maalikaupassa. Otamme apuun Tikkurilan valkoisen sävyt- kartan sillä Eskaro Oy:n Joule Rustholli erikoispetrooliöljymaali voidaan Tikkurilan pastoilla sävyttää. Silti päättäminen on hankalaa. Hämärässä liikkeessä kaikki värit heijastavat harmaata, pihalla auringossa pelkkää aurongon kiloa. Valitsen valkoisen sävyn G503 Kalla, sillä se tuntuisi menevän lähimmäs haluamaamme ja heijastelee eri värejä erilaisissa olosuhteissa.

Aloitan maalaamisen kello 6:30 seuraavana aamuna sillä pohjatyöt ovat taas edellisenä jotenkin venyneet. On hyvä maalata. Taivas on sininen, aurinko räystään reunalla. Viisitoista minuuttia myöhemmin kentän kohdalle kohoaa sateenkaari ja siitä vartin päästä viikon ensimmäinen sade on totisinta totta. Maalattua pintaa kelpaa silti ihastella. Sateella se näyttää hivenen siniseltä.

Reklamaation paikka

Ennen maalauksen alkua muistuu talon rännittömyys mieleen. Googletamme lähiseudun ränninasettajat ja valitsemme yhden. Soiton jälkeen yhtiön edustaja käy tarkastamassa talomme ja laatii tarjouksen. Se tuntuu hyvältä, samoin toimitusaika.

Toimitusaika on itse asiassa niin nopea, että toimiin on ryhdyttävä heti. Aikaa pohjatöihin on reilu viikko kun kurvaan lainatun miniatyyriperäkärryn kanssa lautatarhaan. Viisimetriset laudat lerputtavat hassusti kaksimetrisellä lavalla mutta pysyvät kuitenkin kiinni.

Vanhat räystäät irtoavat helposti, räystäslaudat ovat aikaa sitten muuttuneet tomuksi ja vain jokunen naula tuottaa ongelmia. Kattotuolien päiden ja räystäiden alisten lautojen puhdistaminen sen sijaan on hankalaa. Kuumailmapuhaltimia palaa ja maali palaa puhaltimessa. On koetettava olla varovainen, ettei talo pala, mutta jääräpäinen, että vanha maali ja lika katoaisivat.

Mekaanisen raaputuksen jälkeen on aika ottaa suurteholaitteet käyttöön. Rummuttelen pintoja epäkeskohiomakoneella melko sileällä laikalla ja tomu putoaa. Ylleni sillä epäkeskohiomakoneen pakoputki on suunniteltu puhaltamaan pölyt hiojasta poispäin. Luonnollisesti vasenkätisillä tämä tapahtuu peilikuvannollisesti.

Ennen maalausta pinnat on vielä homepestävä. Keksin, että homepesuainetta on kätevä levittää sumutinpullolla. Harmillisesti keksin tämän vasta levitystyön jälkeen. Se sujuu vanhanaikaisesti pensselillä.

Kattotuolien päiden petrooliöljymaalaus tapahtuu ohjekirjojen vastaisesti keskellä yötä. En tohdi herättää naapurustoa ja siksi kaikki työ on tehtävä hiipimällä. Hiljaa hyvää tulee, kuitenkin. Samoin nyt.

Räystäslautojen laittaminen onkin sitten oma juttunsa. Koska teemme asioita ikäänkuin perinteisin menetelmin, on räystäslaudat päätetty maalata pellavaöljymaalilla. Neljään kertaan. Molemmin puolin. Sinkkivalkoispohjamaalauksin. Se tietää työtä. Allekirjoittaneelle.

Räystäslaudat saadaan kuntoon ja katonreunoihin ystävällisen lankomiehen avustuksella. Vuorilaudat jäävät sen sijaan vain pohjamaaliin.

Perjantaina rakennusmiehet saapuvat paikalle juuri sovittuna aikana. Ränni leikataan hauskalta kelalta ja kaadot työmiehet tarkistavat luotilangoilla. Valmiit rännit ovat hienot ja paikoillaan kun pääsen töistä.

Seuraa helteinen jakso. Seuraavalla viikolla havaitsemme tikkaille kiivetessä rännin päädyn täyttyneen kastevedestä. Ensimmäinen sade kertoo, että myös kadun puoleisten rännien päät vuotavat. Luotilankakaadot eivät taidakaan toimia, tuumin. Talomme on hieman vinossa sinne tänne, rennosti rempsallaan. Siksi kaadot olisi ehkä ollut helpointa mitata vatupassilla eikä luottaa lankojen piirtämään kuvaan.

Valinnan vaikeus

Alkuperäisen ajatuksen mukaan talon värityksen ei pitänyt omistajanvaihdossa muuttua muutoin kuin pintojen uusimisen osalta. Tämä tuntui helpolta: Vanha maali pois ja uusi tilalle. Ikävä kyllä mielipiteet muuttuvat, tällä kertaa juuri kriittisellä kohdalla. Vanha pinta on hivenen ruskealla murrettua valkeaa. Keväällä ja kesällä se vaikuttaa jotenkin likaiselta. Koestamme litran verran harmaata jota sivellään nurkkalautaan. Ei tulosta, tällaisessakaan emme halua asua.

Lähdemme purkamaan maaliongelmaa talosta löytyvien kerrosten avulla. Ne eivät auta. Koetamme kävelyä lähiseuduilla mutta sekään ei tarjoa edes sitä pinnallista apua mitä kaipaamme. Väriyhdistelemme mielessämme mutta yhdistelmät alkavat puuroutua, sateenkaari tahriintuu.

Päätämme kuitenkin ostaa maalit lauantaina. Sitä ennen tarkoituksemme on vahvistaa mieltemme kuvia kesäisellä kävelyllä Toukolassa. Tutkailemme eri värityksiä ja naulaamme viimein kiinni erääseen harmaaseen rakennukseen. Tarkkailemme taloa, vertailemme sen pintaa maalikarttoihimme kuin mielisairaat biologit. Talon toisella sivulla mies korjaa aitaa. Lähestymme häntä ongelminemme. Hän ilahtuu talonsa saamasta huomiosta ja kirjaa meille lapulle maalien sisältämät pigmentit tarkasti kuin tiedemies. Kiitämme, lähdemme maalikauppaan.

Maalien jumala ei kuitenkaan ole puolellamme: Juuri tänä päivänä haluamaamme maalia myyvä maalikauppa on mennyt tuntia aiemmin kiinni. Poistumme. Kotimatkalla pysähdymme tarkkailemaan erästä taloa, jota rva on junan ikkunasta ihmetellyt. Se on raikas. Se on keväinen omenankukka, lasillinen vihreää jääteetä.

Sunnuntaina ajamme autolla Järvenpäähän. Jalkaudumme Sibeliuksen Ainola-kodin parkkipaikalle ja käymme maalilastun kohdentamiseen. Ainola on liian tumma, huomaamme. Hiljaisuuden vallassa kaarraamme kotiin. Viime tipassa päätämme kuitenkin ajaa ohi. Ajamme takaisin Tapanilaan ja kyttäämme uudestaan keväistä omenankukkataloa. Siinä se on, toteamme. Käyskentelen pihaan ja esittäydyn. Saan maalikoodit: Perusväri omenankukan valkoinen, vuorilistat ja karmit oliivi x158.