Jättiläisten pihatie

Ostan rakennusviraston kierrätyskeskuksesta sementtimöhkäleitä rouvan puutarhaa rajaamaan. Yksi möhkäle painaa sataneljäkymmentä kiloa ja maksaa  kolme euroa. Ostan kymmenen kokonaista ja kuusi puolikasta.

Perävaunu kestää juuri ja juuri kolme kerrallaan. Kierrätyksen sedät pakkaavat möhkäleet trukilla siihen. Suurempi ongelma on kotipihassa, naapurinkin selkä reistailee. Ajan auton kotimäen korkeimpaan kohtaan ja kiskon möhköt yksitellen alas vaunusta. Sitten kieritän ne ojaan ja sieltä kohti puutarhaa. Tömps. Tömps. Tömps. Pihaan muodustuu raajarikko Stonehenge, Giant's causeway jonka rakentajaksi paljastuu jättimäinen hölmö.

Illalla luemme netistä, että pohjoisen puoleinen naapuri on laittanut talonsa myyntiin. Summa hirvittää.

Keltaista ja sinistä

Alkukesä talossa on keltainen. Nurmi kukkii voikukkaa ja keltaiset unikot poksahtavat auki kuistin kulmalle. Niiden vieressä esikot ja kevätvuohenjuuret.

Sitten tulevat sateet. Rännimme eivät toimi tai niitä ei edes kunnolla ole. Piha täyttyy vedestä. 

Sateen jälkeen kaikki alkaa ihanasti vihertää. Syreenit puskevat kukkia ja jopa tienvieren saarni saa lehdet aikaan.

Keskikesää lähestyttäessä sinisyys on vallannut pihan. Iirikset ja tyttären valitsevat orvokit ovat sattumalta samaa väriä. Nurmella kasvaa pieniä sinisiä kukkia, raparperin vieressä ruiskukka.

Talon remontointi on jäähyllä. Puutarha on vienyt meidät. Siitä on tullut mania joka syö mania.

Mummola

Saamme vieraita. Ystävällisen oloinen nainen pysäyttää autonsa pihatiellemme ja kertoo tulleensa mummolaansa. 

Hän kertoo isovanhempiensa tulleen tänne satakunta vuotta sitten Haapamäeltä. Talo oli silloin jo valmis ja tontilla oli kaivon ja kellarin lisäksi iso ulkorakennus jossa oli navetta, verstas ja sauna.

Vieras kertoo lapsuuden kesistä talolla ja lähistöllä. Kertoo naapuritaloista ja niiden asukkaista, alueen historiasta. Itse pesäpallonkeksijä Tahko Pihkala on viettänyt aikanaan kesiään aivan lähikulmilla. 

Illalla kaivamme paperit esiin ja luemme mitä kuivat paperit kertovat. Niistä selviää, että tilan nimi on aikanaan ollut Mäkirinne. Nimi kuulostaa mukavalta. Ja jotenkin jo kovin tutulta.

Puhdetöitä ja puutarhahommia

Muuton jälkeen aika kuluu nopeasti, tekemisestä ei ole puutetta. On kevät, aurinko paistaa ja luonto herää.

Puramme laatikoita, perkailemme puutarhaa. Se häkellyttää meidät joka päivä ponnistamalla esiin uuden, ihmeellisen kasvin. Autotallin alta pilkistää karviaispensas ja mustaviinimarjapensas. Kaivamme ne esiin ja siirrämme paremmalle paikalle. Tontin takalaidalle istutamme rivin metrin mittaisia tuijia tulevaisuuden havuaidaksi. Aita on edellisten omistajien aloittama.

Kylpyhuoneen ikkunoiden toveri muuttuu kylpyhuoneen peiliksi ja katonrajaan valmistamme puisesta viinilaatikosta riippuvan yrttitarhan. Kaikki on kovin kotoista, jo nyt.

Ensimmäisen kierroksen loppusuora

Suihkukaappi kootaan. Timpuri rakentaa kakkosnelosesta karmit oveen ja ja nostaa oven paikoilleen. Oveen jää maalilaikkuja sinne tänne, ne on raaputettava myöhemmin.

Perjantaina talolla on tungosta. Appivanhemmat ovat muuttoapuna. Timpuri asentaa karmeja. Putkimies vetää putkia ja kaksi sähkömiestä sähköjä.

Menemme paikalle illalla. Muiden työ on nyt tehty, meidän on jatkettava. Raahaamme edellisiltä omistajilta ostetun allaskaapin kylpyhuoneeseen. Lattiaviemäri jää sen sivuun. Se harmittaa.

Lauantaina ja sunnuntaina kannamme tavaroita. Sitten on aika jäädä yöksi talolle. Ensimmäistä kertaa.

Kylpyhuoneen ikkunat

Ikkunoiden putsauksessa kuluu pari päivää. Loppujen lopuksi ne eivät saa pitää vanhaa lasia aukoissaan sillä kokematon putsaaja rikkoo jokaisen ruudun.

Huijaamme hivenen ja kittaamme lasit Tikkurilan uustuotteella. Silti kittaus valmistuu keskiyöllä, vain kahdeksan tuntia ennen paikalleen asettamista.

Putkimieskin tulee paikalle. Kylpyhuoneen uusiin muoviseiniin asennetaan pintavetoina valkoiset muoviputket. Vesi palautetaan tiistaina, sitä ennen kaikki muu on saatava kohdalleen.

Tilaamme talon tyyliin sopivan oven Kouvolasta. Se tulee torstaina Matkahuollon avulla. Suihkunurkkaus haetaan K-Raudasta.

Torstaina kannamme ovia yläkertaan maalaushuoneeseen. Perjantaina kylpyhuoneen kattopanelit saavat toisen kerroksen maalia, ikkunat ensimmäisen. Seinien tapettien suojaaminen vie rullan verran rakennuskartonkia mutta pintoja on suojattava.

Lauantaina on kaunis ilma. Meillä on ensimmäiset puutarhatalkoot, perheen voimin tosin. Kannan yläkerrasta kylpyhuoneen oven takaisin ulos ja putsaan sen maalit.

Paneliseinäinen kylpyhuone

Purkamisen jälkeen pystytys tapahtuu nopeasti.

Keskiviikkoaamuna haen paneeleita Mäntsälän sahalta. Vien ne talolle ja lähdemme Tampereelle hakemaan lisää täyspuisia keittiönkaappeja. Ne on tarkoitettu tulevaan piharakennukseemme, kodinhoitohuoneeseen. Matkalla soitamme arkkitehdille. Saamme iloisia uutisia tulevasta saunasta: Sen saakin rakentaa vain kahden metrin päähän rajasta. Lisäksi talossa on enemmän rakennusoikeutta kuin tehokkuusluku 0,20 antaa olettaa. Siihen saa rakentaa kaikkiaan 200 neliötä. Meitä tämä tieto ei niinkään kiinnosta sillä emme aio lisäsiipeä rakentaa.

Nostamme kaapit kärryyn ja ajan Äetsään hakemaan kylpyhuoneen pikkuikkunat. Halvallekin tuntuu tulevan hintaa kun peräkärryä ympäri maata hinaa, ajattelen. Ikkunat ovat kuitenkin hienot. Muuta en Rakennusperinnekeskus Treevasta osta.

Palattuamme talolle myöhään illalla on kylpyhuone ulkoa paneloitu. Se näyttää hienolta. Kylpyhuoneen lattia on lisäksi tasoitettu. Rakennuspuhallin on päällä ja eteisessä jopa kuuma. Hyvä. Taitavat eristeetkin toimia.

Viikonloppuna puhdistamme kylpyhuoneen ikkunankarmit maaleista. Kaikki ikkunat hajoavat kokemattoman käsittelyssä. Yksi vain pienesti kulmasta, sen jätämme. Muihin on hankittava uudet lasit. Parempi puolisko maalaa vintissä kylpyhuoneen kattopaneelit. Niistä tulee siistit.

Sunnuntaina haemme vielä Nurmijärveltä kolme ovea tulevaisuuden ullakkohuoneisiin. Ne ovat painavat, täyspuuta ja peilijako juuri sellainen kuin tarvitsee. Ja mikä parasta, ne tuntuvat muihin oviin nähden melko edullisiltakin.