Sahanpurulla täytetty hirsi

Työ talolla etenee kiivaasti. Toisinaan niin kiivaasti, että on pysähdyttävä alas miettimään miten työtä voisi hidastaa. Olisi pidettävä mielessä, että kaikkea ei kannata tehdä heti. Että kaikkea ei tarvitse tehdä koskaan. Että ei korjaisi sellaista, mitä ei ole rikki.

Tähän asti kaikki on tullut tarpeeseen. Kylpyhuoneen lattia oli kelvoton. Eristeet jäässä. Lisää yllätyksiä tulee rakenteita availlessa. Vaatehuone onkin ollut kylmä koska osa sen seinää on laudasta. Kyseessä on ollut paikkauksen muodosta päätellen vanha oviaukko. Niiltä osin, mihin pääsee helposti käsiksi, on laitettu mineraalivillaa ja höyrynsulkumuovia. Rappusten alle jäävän osan sisällä on multaa, hiekkaa ja höyrynsulkuna kankea bitumihuovan viipale. Rakennusrestauroijan mukaan sitä on niin vähän, että siitä ei ole rakennukselle haittaa. 

Vaatehuoneen lattia paljastaa toisen yllätyksen: Levyjen alla ei olekaan vanhaa lankkulattiaa vaan sekalainen kavalkadi erilevyisia lautoja. Ne atomisoituvat irroitettaessa ja päätyvät jätelavalle. Villa on kuivaa ja sen alla on pieniä määriä multaa ja rukiin tähkiä. Putsaamme ruoteet ja asetamme tuulensuojalevyt rossipohjan alalautojen päälle. Ekovilloitan lattian sisäseinästä lähtien. Nyhdän samalla lasivillat seinistä ja viskaan jätesäkkiin. 

Ulkokulmasta paljastuu kolmas yllätys: Hirrenväriseksi etsaantunut lasivilla kätkee sisäänsä rotanmentävän aukon. Paikalla olevan Apen mukaan kyseessä on tyypillinen kosteusvaurio. Käymme asettamassa kohdalle ulkokautta ohuen kovalevyn viipaleen. Ajattelemme tunkevamme aukon sitten pellavaa täyteen. Turha luulo. Viereinen hirsi vuotaa purua tuulensuojalevylle. Lähempi tarkastus osoittaa hirren sisäosan olevan purua täynnä. Imuroin sen tyhjäksi. Ja sitten vasta tulee se kunnon yllätys: Vastaani tulee eräänlainen pääsiäishirsi kaksi viikkoa etuajassa. Porstuan puoleinen, toisiksi alin hirsi on läpilahonnut noin metrin matkalta joskus kauan sitten. Se on paikattu pula-ajan tarvikkein: Rullalle käärityillä lumpuilla. Riepurulla on kuin fossiloitunut hauki jolla on komeat leuat. Sen lisäksi reiässä on runsaasti lasivillaa mutta jonkin verran myös tyhjää tilaa. Soitan rakennusrestauroija Matille. Hän tarkastaa tilanteen seuraavana päivänä ja toteaa, että kohdan pelastaa muutama tarkkaan asetettu pystypuu ja pellava. Hirren vaihto olisi liian radikaali temppu tällaiseen vaivaan.

Jätän alahirren Matille ja palaan helpompiin tehtäviin. Laitan vanhaan oviaukkoon pellavasta tehtyjä eristelevyjä. Ne näyttävät hienoilta ja tuoksuvat hivenen pähkinämäisiltä.

Hirrellä

Käymme koko perheen voimin talolla. On valoisaa ja sisäseinien hirret loistavat kauniina. Kylpyhuone ei ole edennyt, rakennusrestauroija palaa paikalle vasta iltapäivällä.

Matkalla olemme pysähtyneet rautakauppaan suihkukaappeja katsomaan. Tilaan piirretty kaappi on mitoiltaan 70 x 90 senttiä. Olisimme mieluummin ottaneet 90 x 90 senttisen.

Merkkailemme sinne tänne paikkoja katkaisimille, pistokkeille, sulakekaapille. Tuntuu vaikealta valita niiden sijainteja. Lyömme hädissämme maalarinteippimerkkejä sinne tänne. Mittailemme myös kylpyhuonetta. Mietimme, saisiko sinne sittenkin isomman kaapin.

Matkalla takaisin töihin soitamme sähkömiehelle. Toivomme, että hirsiä ei roilottaisi tai porailtaisi. Sähkömies sanoo toimivansa näin.

Iltapäivällä saamme kuulla mahdollisesta mattomiehestä. Nyt on vain odotettava hänen aikataulunsa selviämistä.

Oravanpesä

Haen aamulla vessanpöntön Helsingin kaupungin rakennusviraston kierrätyskeskuksesta. Sitten haen kylpyhuoneen seinä- ja lattiavanerit sekä puuliiman ja primerin. 

Kylpyhuoneen lattia tulee 24 millisestä havuvanerista ja seinät 21 millisestä ympäripontatusta. Lattiavanereihin on leikattava 45 asteen kulma jotta nekin saadaan liimattua kiinni toisiinsa. Rakennusrestauroija Matti asettelee levyjä paikoilleen huippunopeasti.

Sähkömies käy paikalla ja vetää kylpyhuoneen johdot. Kylpyhuoneeseen tulee kattovalo, peilivalo, kaksi pistoketta ja alipaineroottori ilmanvaihtokanavaan.

Vaatehuoneen eristys poistuu iltapäivällä. Illalla tuhoutuu sauna. Lämminvesivaraaja tullaan siirtämään vanhaan yläkerran suihkuun joten sen remontointi on aloitettava aiottua aikaisemmin. Saunan seinustasta löytyy lasivillalla täytettyjä komeroita sekä oravanpesä. On sillä ollut siellä pehmoista, villassa.

Illalla kylpyhuoneen seinät ovat jo pitkällä. Se on kuin vanerinen pesä.

Ladon ovet

Töiden takia ehdin talolle harvemmin. Homma etenee silti: Matti tekee kylpyhuoneen runkoa, perjantaina paikalla poikkeaa putkimies putkia siirtämässä. 

Torstaina me poikkeamme mattokaupassa. Valikoima on pientäkin pienempi koska kaikki käyttävät nykyään kaakeleita. Myymälässä on vain kaksi rullaa märkätilan seinätapettia. Onneksi edes toinen miellyttää meitä. Toisaalta, tilauksesta tavaraa saisi kolmessa - neljässä päivässä. Mattomiehiä vaan ei taida löytää yhtä nopeasti, sanoo mattokauppias. Hänen pojallaan, joka on mattomies, on kolmen viikon jono. Otamme pienet matonviipaleet mukaan ja käymme mallaamassa talolla. Päädymme mustaan lattiamattoon ja valkoisehkoon seinämattoon. 

Perjantaina muistan myös soittaa sähkömiehelle. Sähkömies ehtii paikalle maanantaina. Sitten soitan Vantaan Energiaan. Heillä on hyviä uutisia: Meidän ei ehkä ole pakko siirtää pääsulakekaappia talon ulkoseinään. Tämä säästää satoja euroja.

Lauantaina jatkuu eteisen eristys. Toisaalle, kuten lattiaan, laitetaan kokonaan uutta. Toisaalla, kuten hirsien koloissa, sitä vaihdetaan mineraalivillasta pellavaan. Avaan myös vaatehuoneen ulkoseinän levytystä. Sen takana odottaa yllätys: Jossain vaiheessa talon historiassa on ulko-ovi ollut siellä. Oven kohtaa ei ole paikattu hirsillä vaan jätelaudoilla ja mineraalivillalla.

Toinen yllätys löytyy nykyisen ulko-oven vierestä: Toiseksi alin ja kolmanneksi alin hirsi ovat pahasti lahovikaisia. Ovat olleet kauan, tyhjiä kohtia on paikattu mineraalivillalla. Sikäli ikävää, että mineraalivilla sitoo kosteutta itseensä. Paikkaus on ollut niin hienovarainen, että se ei ole aiemmin tullut esiin. Mineraalivillan päälle valunut lahopöly on värjännyt villan ruskeaksi, tehnyt niistä hirren värisiä. Oven yläpuolelle, vanhaan oviaukkoon on lisäksi asetettu puolikas hirsi, loput on paikattu mineraalivillalla. Mieleeni muistuu vanha vitsi hartioista, jotka ovat kuin ladon ovet. Eivät niin leveät mutta yhtä lahot.

Eristyksen paluu

Maanantai. Normipäivä työmaalla. Rakennusrestauroija Matti siirtää salin ovea, minä leikkaan pieniä viipaleita Leijonalevystä ja tungen niitä tuulensuojalevyjen irvistyksiin.

Puolen päivän aikaan tulee käsky hakea kahdeksan kappaletta 5 x 100 millin ruuveja, kilo neljän tuuman nauloja, ekovillaa noin seitsemääntoista lattianeliöön. Laskemme kuutiotarpeen keskimääräisesti, aivan tarkasti sitä ei pysty määrittämään sillä villatilan paksuus vaihtelee rossipohjan alalaudoiduksen kanssa useita senttejä. Rautakaupassa selviää, että kyseisen kokoisia ruuveja on jäljellä vain kolme. Eikä kaupassa ole varastoa, kaikki ovat hyllyissä. Naulat löytyvät hyvin, mutta Ekovillaakin on myyjän mukaan vain seitsemän säkkiä jäljellä. Varaan ne kaikki. Varastolla selviää, että niitä onkin iso kolli. Ostan kuusitoista säkkiä.

Iltapäivällä sähkömies ja Rakennusrestauraatio Kyläsepän miehet käyvät talolla. Sähkömies ihmettelee hirsiin roilottuja sähköputkia, ja sanoo, että keskus olisi hyvä myös vaihtaa, ei pelkästään siirtää. Hänen mukaansa on myös mahdollista, että Vantaan Energia tulee vaatimaan pääkytkintä talon ulkopuolelle. Tämä tulisi maksamaan jo yli viisisataa euroa.

Kyläsepän miesten mukaan sekä kulmallisen huuvan valmistaminen että ikkunoiden peltilätysköiden valmstaminen on mahdollista. He lupaavat tuottaa paikalle myös putkimiehen kuparikäärmeenpesiä kaivamaan.

Ekovilla levittyy lattialle hiljalleen. Rakennusrestauroija Matti laittaa tyhjään ovenpieleen pellavakaistalerullia. Niistä tulee hieno seinä.

Illalla eteinen on taas lämmin. Eristys on palannut, tämä on edistystä.

Täysipuiset keittiönkaapit

Varaamme Rintamamiestalo.fi:n nettisivuilta vanhat keittiönkaapit. Talossa on nyt lastulevykaapit, Ikean ovet. Sinänsä kauniit, sinänsä toimivat.

Kaapit ovat Espoossa. Paikka on kaunis, vanha kauppapuutarha. Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin on siroteltuja pieniä piharakennuksia.

Omistaja kertoo talonsa vanhimman osan olevan Kansalaissodan ajoilta. Meidän taitaa olla Venäjän - Japanin sodan aikainen.  Eivät aivan perusrintamamiestaloja kumpikaan, siis.

Kaapit ovat hyvässä kunnossa. Hivenen turvoksissa oltuaan 40-vuotta kylmässä rakennuksessa. Eivät siis mitenkään liian kauaa, näin kunnostusta ajatellen ainakaan. Saan omistajalta luvan kuvata kaapit päärakennuksen edessä sekä piharakennuksen, mistä kaapit noudettiin.

Illalla käyn viemässä peräkärryn talolle. Siivoan purkutyömaata, koetan imuroida lasivillapölyä. Se ei onnistu. Koko keittiö peittyy harmaaseen pilveen kun käynnistän koneen. Kaivan esiin myös edellisenä päivänä purkamiamme rimoja missä on pieniä tekstilappuja. Seinäjoen SP. Lapuan SP. Kokkolan Sp. Kajaanin SP (Hoikankangas). Sotilaspiirejä. Kaikki. Tuskin rimat kuitenkaan ovat rakentamisen ajalta, todennäköisemmin jossain "remontissa" lisättyjä. Sata vuotta on pitkä aika. Talollekin.

Löysässä hirressä

Lauantai. Käymme etsimässä pinnoitteita tulevaan kylpyhuoneeseemme. Päädymme Laattapiste Collectionin toimipisteeseen Vantaalle. On meneillään Kylpyhuonepäivät. On hurjia tarjouksia. Ilmaista kahvia. Jonotusnumeroita esittelijöille. 

Esittelijä esittelee meille kaakeleita, laskee niiden tarpeen suunnitelmamme mukaan. Haluamamme kaakelit eivät ole tarjouksessa. Ne ovat poistuneet mallistosta ja siksi sekä edullisia että ajattomia. Saamme näytekappaleet mukaamme, lupaamme palata asiaan.

Iltapäivällä palaan talolle. Lankomies tulee avuksi. Siivoamme rossipohjan alalaudat, leikkaamme Leijona -tuulensuojalevyt niskojen väliin. Viemärin kohdalla on yhä jäätyneitä lehtiä, jäistä savea. Hakkaan niitä vasaralla, raavin irti ruuvimeisselillä. Ulko-oven ja keittiönoven alla on hieman lahoa. Se pölisee pois kopautettaessa.

Vaatehuoneen seinä on lastulevyä ja mineraalivillaa. Se katoaa pikaisesti. Yhtäkkiä eteisessä on pieni ikkuna kohti länttä. Sen yläpuolella nousevat raput vintille. Yksinäinen hirsi seisoo keskellä entistä seinää. Se tuntuu alkuun kannattelevan rappusia harteillaan mutta osoittautuu pian vain kaapin tukipuuksi. Se saa silti jäädä, toistaiseksi. 

Täysrukiinen savi- tiililattia

Totinen työpäivä. Alakerran kylpyhuonetta ei enää ole, eikä paneleitakaan kun ehdin paikalle. Kaivamme esiin hirsiseinän. Se on keltaisen kirjava, täynnä lasivillapaikkauksia. Villaa poistamme päivän mittaan hirvittävän määrän. Löydämme jopa sisäväliseinän joka on kolmesti eristetty. Ulkopuolilla on viiden sentin "normikerros" ja sisäkoteloon tungettuna melkein säkillinen tuota ihmeainetta. Ja tämä siis talon sisällä! Suurin osa villasta on puhtaan keltaista, osa ilmavuotojen mustaamia.

Laminaatti lähtee lattiasta yhdessä huiskauksessa. Sen alla on lehti vuodelta 2007. Jokainen jättää aina jälkensä. Lattialankkujen alta löytyy kevään 1983 uutisia. Ja villaa. Villapaketit on revitty auki, laitettu peitteeksi ennen lattiaa. Yhdessä on vielä keltainen tarra: Sekunda. Toisissa kohdin alimpana, ennen rossipohjan lautoja on vielä tummaa kreppipaperia. Kahdesta kohtaa eristeet ovat jäässä. Toinen on pääviemärin alla. Sen alta löytyy myös pieniä määriä alkuperäisiä eristeitä: Savea ja olkea. On myös tähkiä. Ruista, arvioimme varovaisesti. Ehkä tänne on tehty eräänlainen maailmanlopun holvi. Sata vuotta sitten Rekola on ollut kylmä ja kaukana, etäinen kuin tämän päivän Huippuvuoret. Sanomalehdet rukiin luona ovat vuodelta 1909, ruotsinkielisiä. Yhdessä on tarkka päiväys: 14.1.1909. Se on jäätynyt lautaan kiinni. Ernest Shackletonin retkikunta saavutti magneettisen pohjoisnavan vain kaksi päivää lehden painamisen jälkeen  

Muurin viereinen savi- tiilisekamelska on jo suurimmaksi osaksi kuivunut. Se on ehkä toiminut talon hyväksi, imenyt kosteutta yltään. 

Illalla viemme 12-millistä Leijona tuulensuojalevyä lattiaan kylmää pois pitämään. Arkkitehtitoimisto Matti Klemola & Co lähettää työsuunnitelman uudelle lattialle: 

-Tuulettuva ryömintätila, josta rakennusjäte poistettu

- Täytepohjan kannatinlaudat 25 x 100 mm

-Täytepohja, Tuulileijona 12 mm

-Vanhat lattiavasat + ekovillaeristys.

Niiden päälle on hyvä latoa vanha lattia. Alkuperäinen se ei ole. Sitäkin on, vähän. Vaatehuoneen lattiassa. Vuoden 1983 lautalattia on numeroitu ja odottaa kasaamista porstuassa. Kaikki muu viety Kivikon jätepisteeseen. Poisvietävää kertyi loppujen lopuksi kolme isoa kuormaa. Kuinkahan paljon villaa taloon vielä kätkeytyy? Sitä emme vielä tiedä.

Villa Mineraali

Työpäivä. Rakennusrestauroija Matti tulee avuksemme. Aloitamme aamulla kello 8:00. Eteinen on silloin yhä panelikuosissaan, madallettuna.

Puolen päivän aikaan suihkunseinät on purettu. Kalusteet kannettu pihalle. Vesijohdot tulpattu ja sähköjohdot poistettu. Lattian alla meitä odottaa yllätys. Ylimmäisenä on punainen suihkumatto, sen alla vihreä lastulevy. Matin mukaan se on mätänemissuojattu. Sen alla on ylhäältä foliolla kuorrutettu mineraalivilla. Lattiakaivo on vuotanut. Villa sen ja muurin välissä on litimärkää. Koolaukset lahonneet. Puu on imenyt vettä 27 vuotta. Se on mustaa ja painaa kuin uppotukki. Villan alla on muovi. Se on pitänyt suurimman osan vedestä yllään. Muovin alla näkyy Keski-Uusimaan numero vuodelta 1981. Lehti kuiva, lukemiskelpoinen. Sen mukaan ravintolaketju Rosso aloittaa pitsojen myynnin. Vuoliaisen toisella puolen muovi on pettänyt. Puiden välissä on märkää savea, olkea ja punatiililadelma. Vuoliainen on osittain vaurioitunut.

WC-pöntön alla on toinen vauriokohta. Täällä vesi ei ole koteloitunut vaan osa siitä on valunut kokonaan pois. Mineraalivilla on jäässä. Se on mehujäätä jota ei ole lupaa nuolaista.

Iltapäivällä aurinko alkaa paistaa. Suurin osa seinäpaneleistakin on pois, katto vapaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1981. Hirsissä on koloja sähköjohdoille, mineraalivillaa siellä täällä. Muuriin liimattu uutinen mainostaa Eläintarhan ajoja. Vien villat Kivikon jäteasemalle.

Suunnittelua, suunnittelua

Alkuperäisen suunnitelman mukaan aiomme tehdä pihasaunan. Joskus. Tamperelainen arkkitehtoimisto Matti Klemola & Co on lupautunut laatimaan suunnitelman. He tulevat tutustumaan alueeseen, pihaan ja taloon ja päätyvät laatimaan suunnitelmaa myös itse taloon.

Kylpyhuonetta on purettu edellisenä päivänä. Helmipanelikatto on hyvin näkyvillä, samoin kuin siihen väkivalloin murretut reiät vesi- viemäri- ja sähköläpivienneille. Suunnittelemme korottavamme kylpyhuoneen korkeuden alkuperäiseen korkeuteen, 2,85 metriin. Ylös suunnittelemme luonnonvaloa antavat ikkunat.

Mietimme kylpyhuoneen komeron puoleisen seinän siirtämistä, oviaukon siirtämistä, vaatehuoneen purkamista. Näin eteishalliin saataisiin valoa alkuperäisen ikkunan tulessa esiin.

Ihailemme hetken vanhoja käsinmaalattujen tapettien riekaleita. Niitä paljastui kylpyhuoneen levytysten alta. Mitä kaikkea tämä talo pitääkään sisällään. Se selvinne e meille. Ajallaan.

Helmi paneleissa

Remontti- ja muuttohommat ovat jäissä. Lapset ovat kipeitä. Äiti on väsynyt. Isä on väsynyt. Mutta kylpyhuonemies saapuu viimein paikalle.

Edellisenä päivänä meille on selvinnyt, että alakerran huoneita on madallettu 18,5 senttiä. Tämä selvisi ikkunoiden yläpuolelle jäävän tilan mataluudesta ja katon 1980-lukuisesta panelikuosista. Se tuo mieleen metsäyhtiön johtoryhmän edustussaunan pukeutumishuoneen. Panelin päällä kulkee johtoja, lepää villaa. Ylemmäs ei näe joten alkuperäisen katon kunto on meille yllätys. Aina tiistai-aamuun asti. Silloin kylpyhuoneen ulkoseinästä löytyy pieni luukku. Sen takana avautuu omituinen unimaailma: Lasivillaa kuin kumpupilviä joissa lentokoneen kuparinen jättövana. Kaiken yllä, helmenä simpukassa, alkuperäinen helmipanelikatto ja kauniit koristelistat.