Ladon ovet

Töiden takia ehdin talolle harvemmin. Homma etenee silti: Matti tekee kylpyhuoneen runkoa, perjantaina paikalla poikkeaa putkimies putkia siirtämässä. 

Torstaina me poikkeamme mattokaupassa. Valikoima on pientäkin pienempi koska kaikki käyttävät nykyään kaakeleita. Myymälässä on vain kaksi rullaa märkätilan seinätapettia. Onneksi edes toinen miellyttää meitä. Toisaalta, tilauksesta tavaraa saisi kolmessa - neljässä päivässä. Mattomiehiä vaan ei taida löytää yhtä nopeasti, sanoo mattokauppias. Hänen pojallaan, joka on mattomies, on kolmen viikon jono. Otamme pienet matonviipaleet mukaan ja käymme mallaamassa talolla. Päädymme mustaan lattiamattoon ja valkoisehkoon seinämattoon. 

Perjantaina muistan myös soittaa sähkömiehelle. Sähkömies ehtii paikalle maanantaina. Sitten soitan Vantaan Energiaan. Heillä on hyviä uutisia: Meidän ei ehkä ole pakko siirtää pääsulakekaappia talon ulkoseinään. Tämä säästää satoja euroja.

Lauantaina jatkuu eteisen eristys. Toisaalle, kuten lattiaan, laitetaan kokonaan uutta. Toisaalla, kuten hirsien koloissa, sitä vaihdetaan mineraalivillasta pellavaan. Avaan myös vaatehuoneen ulkoseinän levytystä. Sen takana odottaa yllätys: Jossain vaiheessa talon historiassa on ulko-ovi ollut siellä. Oven kohtaa ei ole paikattu hirsillä vaan jätelaudoilla ja mineraalivillalla.

Toinen yllätys löytyy nykyisen ulko-oven vierestä: Toiseksi alin ja kolmanneksi alin hirsi ovat pahasti lahovikaisia. Ovat olleet kauan, tyhjiä kohtia on paikattu mineraalivillalla. Sikäli ikävää, että mineraalivilla sitoo kosteutta itseensä. Paikkaus on ollut niin hienovarainen, että se ei ole aiemmin tullut esiin. Mineraalivillan päälle valunut lahopöly on värjännyt villan ruskeaksi, tehnyt niistä hirren värisiä. Oven yläpuolelle, vanhaan oviaukkoon on lisäksi asetettu puolikas hirsi, loput on paikattu mineraalivillalla. Mieleeni muistuu vanha vitsi hartioista, jotka ovat kuin ladon ovet. Eivät niin leveät mutta yhtä lahot.