Maanantai. Normipäivä työmaalla. Rakennusrestauroija Matti siirtää salin ovea, minä leikkaan pieniä viipaleita Leijonalevystä ja tungen niitä tuulensuojalevyjen irvistyksiin.
Puolen päivän aikaan tulee käsky hakea kahdeksan kappaletta 5 x 100 millin ruuveja, kilo neljän tuuman nauloja, ekovillaa noin seitsemääntoista lattianeliöön. Laskemme kuutiotarpeen keskimääräisesti, aivan tarkasti sitä ei pysty määrittämään sillä villatilan paksuus vaihtelee rossipohjan alalaudoiduksen kanssa useita senttejä. Rautakaupassa selviää, että kyseisen kokoisia ruuveja on jäljellä vain kolme. Eikä kaupassa ole varastoa, kaikki ovat hyllyissä. Naulat löytyvät hyvin, mutta Ekovillaakin on myyjän mukaan vain seitsemän säkkiä jäljellä. Varaan ne kaikki. Varastolla selviää, että niitä onkin iso kolli. Ostan kuusitoista säkkiä.
Iltapäivällä sähkömies ja Rakennusrestauraatio Kyläsepän miehet käyvät talolla. Sähkömies ihmettelee hirsiin roilottuja sähköputkia, ja sanoo, että keskus olisi hyvä myös vaihtaa, ei pelkästään siirtää. Hänen mukaansa on myös mahdollista, että Vantaan Energia tulee vaatimaan pääkytkintä talon ulkopuolelle. Tämä tulisi maksamaan jo yli viisisataa euroa.
Kyläsepän miesten mukaan sekä kulmallisen huuvan valmistaminen että ikkunoiden peltilätysköiden valmstaminen on mahdollista. He lupaavat tuottaa paikalle myös putkimiehen kuparikäärmeenpesiä kaivamaan.
Ekovilla levittyy lattialle hiljalleen. Rakennusrestauroija Matti laittaa tyhjään ovenpieleen pellavakaistalerullia. Niistä tulee hieno seinä.
Illalla eteinen on taas lämmin. Eristys on palannut, tämä on edistystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti