Juurihoitoa

Syksyn edetessä ilmatkin alkavat kylmetä. Perinneasukkaille tulee hätä. On saatava vintti taas eristettyä, hirret vaihdettua.

Rakennusrestauraatio K. Klemola Pälkäneeltä saapuu hirrenvaihtoon. Olemme pohjustaneet työtä hankkimalla mielestämme tarvittavan määrän korvaushirttä Metsänkylän Navetalta. Julkisivuvuorauksen avaamisen jälkeen paljastuu, että määrä ei ole missään määrin riittävä.

Lahoa on neljässä alimmassa hirressä. Kuistin suuntaan lahon osuuden pituus on yli puolitoista metriä, tiellä päin hieman yli metri. Talon kulmaa kannattelee kuusipölkky. Tai oikeastaan pölkky ei enää kannata mitään sillä sen yläpuolella on sentti tyhjää. Talo on notkahtanut hieman alaspäin ja siitä syystä kulman julkisivulaudoitus oli pullistunut. Lahoa on myös kulmaa lähimmässä lattiankannattimessa. Se ei enää riitä seinään asti.

Rakennusrestauraation miehet laulattavat moottorisahoja kolme päivää ja piha sekä eteinen peittyvät sahanpuruun ja lahopölyyn.

Lattiankannatin paikataan ja siihen laitetaan kiinnikkeeksi kaksi kahdenkymmenen millin kierretappia isoimmilla prikoilla mitä kaupasta saa. Hirret kolotaan, asennetaan paikoilleen ja tapitetaan. Sitten hirsien välit rivetään pellavariveellä ja päälle niitataan musta tervapaperi. Sitten onkin aika palauttaa julkisivulaudoitus. Sen alle voidaan kurkistaa taas sadan vuoden päästä.

Maakaapeliin

Huhtikuussa sähköurakoitsija kertoi, että vanha ilmajohto on poistettava ja taloon asennettava maakaapeli. Tämä siksi, että ilmakaapelin kapasiteetti ei kestä jännitetason nostoa joka taasen olisi välttämätön talon sähköjen nykyaikaistamiseksi.

Toukokuussa saamme kaapelinvaihtotarjouksen Vantaan Energialta. Kaapeli on kaivettava tontin rajalle seitsemänkymmenen sentin syvyyteen.

Kesä- ja heinäkuussa suunnittelen kaivamisen aloittamista. Sitä emme kuitenkaan aloita.

Elokuun alussa haen töistä lainaan petkeleen ja rautakangen. Kaivaus saa alkaa, lausahdan ja pistän lapion maahan.

Talon seinustaa on kevyt kaivaa. Multa- ja turvekerroksessa on runsaasti juuria joita emme henno katkoa. Sen alla on on savea. Kovaa savea joka on murrettava jauhoksi ja nostettava kuokalla kaivannon pohjalta. Se käy selän päälle.

Multakerroksessa on juurien lisäksi runsaasti muistoja menneestä asutuksesta. Kaivamme esiin sepän takomia kulmikkaita nauloja, lasinpalasia ja rikkinäisiä kaakeleita.

Viimeinen etappi talon kulmalta tontin rajalle on todellinen Via Dolorosa. Mäki on joskus kaivettu auki ja sitä on täytetty isoilla graniitinlohkareilla. Juurisen multa- ja turvekerroksen jälkeen tulee yllätys: Toinen, entistä juurisempi multa ja turvekerros.

Päivät venyvät mutta kaivanto on kesken. Kaivajalle tulee yskä. Sitten ihottuma. Viimein nousee kuume ja tulee diagnoosi: Keuhkokuume. Loppu kaivannosta jää Vantaan Energian miehille. He ratkaisevat ongelman hienon ammattimaisesti. Johto jää kiemurtelemaan juurien sekaan noin neljänkymmenen sentin syvyyteen mutta sen päälle asetetaan keltainen suojakouru.

Delaminointia

Elokuun alussa muistuu joulukuussa tehty kuntotarkastusraportti mieleen. Se kehottaa poistamaan laminaatit olohuoneesta ja keittiöstä. Alan puuhaan välittömästi, kulkematta laisinkaan lähtöruudun kautta.

Rva on hermostua laiskan antiasentajan repiessä laminaattisuikaleita keittiönpöydän alta ilman, että pöydällä olevia tavaroita nostettaisiin pois. Siihen ei nyt ole aikaa, nyt on delaminoinnin vuoro.

Viipaleet irtoavat hyvin, suurin osa lähtee ehjänä irti. Tiskipöydän sokkeli on läpinäkyvällä teipillä kiinni. Se irtoaa laminaattiakin helpommin. Tiskipöydän alla on leluja ja koiranruokakuppi jossa on vielä ruokaa. Pienet mustat toukat nauttivat itseään isommista papanoista.

Päävesiputki on hionnut. Sen viereen lattialle on norunut ruokalusikallinen vettä. Kuivaan veden ja imuroin sokkelin alusen. Imen imuriin jotain, mikä vain vaivoin putkeen mahtuu. Se kirvoittaa hirvittävän löyhkän imurista. Tuoksu on kuollutta kalaa kaameampi, maatunutta lihaa pilaantuneempi.

Vaihdamme pölypussin ja eristämme imurin. Laminaatiton lattia on oikein kaunis.

Kylpyhuoneen hylly

Kesän kulkiessa saamme viimeinkin aikaiseksi tilata karkaistut lasilevyt kylpyhuoneen hyllyihin.

Mitään ei tapahdu kolmeen viikkoon. Lasifirma unohti, oletamme. Tilaamme uudet levyt. Nyt ne saa parissa päivässä.

Kiinnitykseen hankimme yksinkertaista listaa valtavan kokoisesta megarautakaupasta. Rva sivelee niihin kauniin valkoisen maalin ja loppu onkin melko helppoa.

Tai ei oikeastaan. On hankalaa mitoittaa levyjen asennuskohtaa kolmekymmentäsenttiä leveän lokeron sisälle. Jotenkin sekin kuitenkin onnistuu.

Kerros kerrokselta

Pääsemme vihdoin tositoimiin: Maalin poistoon. Työ edistyy hyvin mutta hitaasti. Kahden lapsen vanhempina pystymme tekemään vain alle viiden minuutin sprinttejä kerrallaan. Sekin saa näkyvää aikaan.

Infrapunalämmitin irroittaa lateksin kumimaisena levynä. Seinässä on pahaksi onneksi muutakin maalia. Värejäkin löytyy useita. On persikanväristä, keltaista, vihreää ja kaikkein alimpana sinistä.

Pahimpia kohtia ovat sellaiset, mistä maali on hilseillyt pois ja mikä on paikkamaalattu jollain valkoisella maalilla. Se istuu kuin tauti, hilseillen vain kevyesti vaikka puu ympärillä jo savuaa.

Jättiläisten pihatie

Ostan rakennusviraston kierrätyskeskuksesta sementtimöhkäleitä rouvan puutarhaa rajaamaan. Yksi möhkäle painaa sataneljäkymmentä kiloa ja maksaa  kolme euroa. Ostan kymmenen kokonaista ja kuusi puolikasta.

Perävaunu kestää juuri ja juuri kolme kerrallaan. Kierrätyksen sedät pakkaavat möhkäleet trukilla siihen. Suurempi ongelma on kotipihassa, naapurinkin selkä reistailee. Ajan auton kotimäen korkeimpaan kohtaan ja kiskon möhköt yksitellen alas vaunusta. Sitten kieritän ne ojaan ja sieltä kohti puutarhaa. Tömps. Tömps. Tömps. Pihaan muodustuu raajarikko Stonehenge, Giant's causeway jonka rakentajaksi paljastuu jättimäinen hölmö.

Illalla luemme netistä, että pohjoisen puoleinen naapuri on laittanut talonsa myyntiin. Summa hirvittää.

Keltaista ja sinistä

Alkukesä talossa on keltainen. Nurmi kukkii voikukkaa ja keltaiset unikot poksahtavat auki kuistin kulmalle. Niiden vieressä esikot ja kevätvuohenjuuret.

Sitten tulevat sateet. Rännimme eivät toimi tai niitä ei edes kunnolla ole. Piha täyttyy vedestä. 

Sateen jälkeen kaikki alkaa ihanasti vihertää. Syreenit puskevat kukkia ja jopa tienvieren saarni saa lehdet aikaan.

Keskikesää lähestyttäessä sinisyys on vallannut pihan. Iirikset ja tyttären valitsevat orvokit ovat sattumalta samaa väriä. Nurmella kasvaa pieniä sinisiä kukkia, raparperin vieressä ruiskukka.

Talon remontointi on jäähyllä. Puutarha on vienyt meidät. Siitä on tullut mania joka syö mania.