Ensimmäisen kierroksen loppusuora

Suihkukaappi kootaan. Timpuri rakentaa kakkosnelosesta karmit oveen ja ja nostaa oven paikoilleen. Oveen jää maalilaikkuja sinne tänne, ne on raaputettava myöhemmin.

Perjantaina talolla on tungosta. Appivanhemmat ovat muuttoapuna. Timpuri asentaa karmeja. Putkimies vetää putkia ja kaksi sähkömiestä sähköjä.

Menemme paikalle illalla. Muiden työ on nyt tehty, meidän on jatkettava. Raahaamme edellisiltä omistajilta ostetun allaskaapin kylpyhuoneeseen. Lattiaviemäri jää sen sivuun. Se harmittaa.

Lauantaina ja sunnuntaina kannamme tavaroita. Sitten on aika jäädä yöksi talolle. Ensimmäistä kertaa.

Kylpyhuoneen ikkunat

Ikkunoiden putsauksessa kuluu pari päivää. Loppujen lopuksi ne eivät saa pitää vanhaa lasia aukoissaan sillä kokematon putsaaja rikkoo jokaisen ruudun.

Huijaamme hivenen ja kittaamme lasit Tikkurilan uustuotteella. Silti kittaus valmistuu keskiyöllä, vain kahdeksan tuntia ennen paikalleen asettamista.

Putkimieskin tulee paikalle. Kylpyhuoneen uusiin muoviseiniin asennetaan pintavetoina valkoiset muoviputket. Vesi palautetaan tiistaina, sitä ennen kaikki muu on saatava kohdalleen.

Tilaamme talon tyyliin sopivan oven Kouvolasta. Se tulee torstaina Matkahuollon avulla. Suihkunurkkaus haetaan K-Raudasta.

Torstaina kannamme ovia yläkertaan maalaushuoneeseen. Perjantaina kylpyhuoneen kattopanelit saavat toisen kerroksen maalia, ikkunat ensimmäisen. Seinien tapettien suojaaminen vie rullan verran rakennuskartonkia mutta pintoja on suojattava.

Lauantaina on kaunis ilma. Meillä on ensimmäiset puutarhatalkoot, perheen voimin tosin. Kannan yläkerrasta kylpyhuoneen oven takaisin ulos ja putsaan sen maalit.

Paneliseinäinen kylpyhuone

Purkamisen jälkeen pystytys tapahtuu nopeasti.

Keskiviikkoaamuna haen paneeleita Mäntsälän sahalta. Vien ne talolle ja lähdemme Tampereelle hakemaan lisää täyspuisia keittiönkaappeja. Ne on tarkoitettu tulevaan piharakennukseemme, kodinhoitohuoneeseen. Matkalla soitamme arkkitehdille. Saamme iloisia uutisia tulevasta saunasta: Sen saakin rakentaa vain kahden metrin päähän rajasta. Lisäksi talossa on enemmän rakennusoikeutta kuin tehokkuusluku 0,20 antaa olettaa. Siihen saa rakentaa kaikkiaan 200 neliötä. Meitä tämä tieto ei niinkään kiinnosta sillä emme aio lisäsiipeä rakentaa.

Nostamme kaapit kärryyn ja ajan Äetsään hakemaan kylpyhuoneen pikkuikkunat. Halvallekin tuntuu tulevan hintaa kun peräkärryä ympäri maata hinaa, ajattelen. Ikkunat ovat kuitenkin hienot. Muuta en Rakennusperinnekeskus Treevasta osta.

Palattuamme talolle myöhään illalla on kylpyhuone ulkoa paneloitu. Se näyttää hienolta. Kylpyhuoneen lattia on lisäksi tasoitettu. Rakennuspuhallin on päällä ja eteisessä jopa kuuma. Hyvä. Taitavat eristeetkin toimia.

Viikonloppuna puhdistamme kylpyhuoneen ikkunankarmit maaleista. Kaikki ikkunat hajoavat kokemattoman käsittelyssä. Yksi vain pienesti kulmasta, sen jätämme. Muihin on hankittava uudet lasit. Parempi puolisko maalaa vintissä kylpyhuoneen kattopaneelit. Niistä tulee siistit.

Sunnuntaina haemme vielä Nurmijärveltä kolme ovea tulevaisuuden ullakkohuoneisiin. Ne ovat painavat, täyspuuta ja peilijako juuri sellainen kuin tarvitsee. Ja mikä parasta, ne tuntuvat muihin oviin nähden melko edullisiltakin.

Sahanpurulla täytetty hirsi

Työ talolla etenee kiivaasti. Toisinaan niin kiivaasti, että on pysähdyttävä alas miettimään miten työtä voisi hidastaa. Olisi pidettävä mielessä, että kaikkea ei kannata tehdä heti. Että kaikkea ei tarvitse tehdä koskaan. Että ei korjaisi sellaista, mitä ei ole rikki.

Tähän asti kaikki on tullut tarpeeseen. Kylpyhuoneen lattia oli kelvoton. Eristeet jäässä. Lisää yllätyksiä tulee rakenteita availlessa. Vaatehuone onkin ollut kylmä koska osa sen seinää on laudasta. Kyseessä on ollut paikkauksen muodosta päätellen vanha oviaukko. Niiltä osin, mihin pääsee helposti käsiksi, on laitettu mineraalivillaa ja höyrynsulkumuovia. Rappusten alle jäävän osan sisällä on multaa, hiekkaa ja höyrynsulkuna kankea bitumihuovan viipale. Rakennusrestauroijan mukaan sitä on niin vähän, että siitä ei ole rakennukselle haittaa. 

Vaatehuoneen lattia paljastaa toisen yllätyksen: Levyjen alla ei olekaan vanhaa lankkulattiaa vaan sekalainen kavalkadi erilevyisia lautoja. Ne atomisoituvat irroitettaessa ja päätyvät jätelavalle. Villa on kuivaa ja sen alla on pieniä määriä multaa ja rukiin tähkiä. Putsaamme ruoteet ja asetamme tuulensuojalevyt rossipohjan alalautojen päälle. Ekovilloitan lattian sisäseinästä lähtien. Nyhdän samalla lasivillat seinistä ja viskaan jätesäkkiin. 

Ulkokulmasta paljastuu kolmas yllätys: Hirrenväriseksi etsaantunut lasivilla kätkee sisäänsä rotanmentävän aukon. Paikalla olevan Apen mukaan kyseessä on tyypillinen kosteusvaurio. Käymme asettamassa kohdalle ulkokautta ohuen kovalevyn viipaleen. Ajattelemme tunkevamme aukon sitten pellavaa täyteen. Turha luulo. Viereinen hirsi vuotaa purua tuulensuojalevylle. Lähempi tarkastus osoittaa hirren sisäosan olevan purua täynnä. Imuroin sen tyhjäksi. Ja sitten vasta tulee se kunnon yllätys: Vastaani tulee eräänlainen pääsiäishirsi kaksi viikkoa etuajassa. Porstuan puoleinen, toisiksi alin hirsi on läpilahonnut noin metrin matkalta joskus kauan sitten. Se on paikattu pula-ajan tarvikkein: Rullalle käärityillä lumpuilla. Riepurulla on kuin fossiloitunut hauki jolla on komeat leuat. Sen lisäksi reiässä on runsaasti lasivillaa mutta jonkin verran myös tyhjää tilaa. Soitan rakennusrestauroija Matille. Hän tarkastaa tilanteen seuraavana päivänä ja toteaa, että kohdan pelastaa muutama tarkkaan asetettu pystypuu ja pellava. Hirren vaihto olisi liian radikaali temppu tällaiseen vaivaan.

Jätän alahirren Matille ja palaan helpompiin tehtäviin. Laitan vanhaan oviaukkoon pellavasta tehtyjä eristelevyjä. Ne näyttävät hienoilta ja tuoksuvat hivenen pähkinämäisiltä.

Hirrellä

Käymme koko perheen voimin talolla. On valoisaa ja sisäseinien hirret loistavat kauniina. Kylpyhuone ei ole edennyt, rakennusrestauroija palaa paikalle vasta iltapäivällä.

Matkalla olemme pysähtyneet rautakauppaan suihkukaappeja katsomaan. Tilaan piirretty kaappi on mitoiltaan 70 x 90 senttiä. Olisimme mieluummin ottaneet 90 x 90 senttisen.

Merkkailemme sinne tänne paikkoja katkaisimille, pistokkeille, sulakekaapille. Tuntuu vaikealta valita niiden sijainteja. Lyömme hädissämme maalarinteippimerkkejä sinne tänne. Mittailemme myös kylpyhuonetta. Mietimme, saisiko sinne sittenkin isomman kaapin.

Matkalla takaisin töihin soitamme sähkömiehelle. Toivomme, että hirsiä ei roilottaisi tai porailtaisi. Sähkömies sanoo toimivansa näin.

Iltapäivällä saamme kuulla mahdollisesta mattomiehestä. Nyt on vain odotettava hänen aikataulunsa selviämistä.

Oravanpesä

Haen aamulla vessanpöntön Helsingin kaupungin rakennusviraston kierrätyskeskuksesta. Sitten haen kylpyhuoneen seinä- ja lattiavanerit sekä puuliiman ja primerin. 

Kylpyhuoneen lattia tulee 24 millisestä havuvanerista ja seinät 21 millisestä ympäripontatusta. Lattiavanereihin on leikattava 45 asteen kulma jotta nekin saadaan liimattua kiinni toisiinsa. Rakennusrestauroija Matti asettelee levyjä paikoilleen huippunopeasti.

Sähkömies käy paikalla ja vetää kylpyhuoneen johdot. Kylpyhuoneeseen tulee kattovalo, peilivalo, kaksi pistoketta ja alipaineroottori ilmanvaihtokanavaan.

Vaatehuoneen eristys poistuu iltapäivällä. Illalla tuhoutuu sauna. Lämminvesivaraaja tullaan siirtämään vanhaan yläkerran suihkuun joten sen remontointi on aloitettava aiottua aikaisemmin. Saunan seinustasta löytyy lasivillalla täytettyjä komeroita sekä oravanpesä. On sillä ollut siellä pehmoista, villassa.

Illalla kylpyhuoneen seinät ovat jo pitkällä. Se on kuin vanerinen pesä.

Ladon ovet

Töiden takia ehdin talolle harvemmin. Homma etenee silti: Matti tekee kylpyhuoneen runkoa, perjantaina paikalla poikkeaa putkimies putkia siirtämässä. 

Torstaina me poikkeamme mattokaupassa. Valikoima on pientäkin pienempi koska kaikki käyttävät nykyään kaakeleita. Myymälässä on vain kaksi rullaa märkätilan seinätapettia. Onneksi edes toinen miellyttää meitä. Toisaalta, tilauksesta tavaraa saisi kolmessa - neljässä päivässä. Mattomiehiä vaan ei taida löytää yhtä nopeasti, sanoo mattokauppias. Hänen pojallaan, joka on mattomies, on kolmen viikon jono. Otamme pienet matonviipaleet mukaan ja käymme mallaamassa talolla. Päädymme mustaan lattiamattoon ja valkoisehkoon seinämattoon. 

Perjantaina muistan myös soittaa sähkömiehelle. Sähkömies ehtii paikalle maanantaina. Sitten soitan Vantaan Energiaan. Heillä on hyviä uutisia: Meidän ei ehkä ole pakko siirtää pääsulakekaappia talon ulkoseinään. Tämä säästää satoja euroja.

Lauantaina jatkuu eteisen eristys. Toisaalle, kuten lattiaan, laitetaan kokonaan uutta. Toisaalla, kuten hirsien koloissa, sitä vaihdetaan mineraalivillasta pellavaan. Avaan myös vaatehuoneen ulkoseinän levytystä. Sen takana odottaa yllätys: Jossain vaiheessa talon historiassa on ulko-ovi ollut siellä. Oven kohtaa ei ole paikattu hirsillä vaan jätelaudoilla ja mineraalivillalla.

Toinen yllätys löytyy nykyisen ulko-oven vierestä: Toiseksi alin ja kolmanneksi alin hirsi ovat pahasti lahovikaisia. Ovat olleet kauan, tyhjiä kohtia on paikattu mineraalivillalla. Sikäli ikävää, että mineraalivilla sitoo kosteutta itseensä. Paikkaus on ollut niin hienovarainen, että se ei ole aiemmin tullut esiin. Mineraalivillan päälle valunut lahopöly on värjännyt villan ruskeaksi, tehnyt niistä hirren värisiä. Oven yläpuolelle, vanhaan oviaukkoon on lisäksi asetettu puolikas hirsi, loput on paikattu mineraalivillalla. Mieleeni muistuu vanha vitsi hartioista, jotka ovat kuin ladon ovet. Eivät niin leveät mutta yhtä lahot.